Kommentti: Nyt on Liigan aika herätä! Oskar Osalan törkytaklaus kertoo kaiken

Oskar Osalan törkytaklaus kertoo kaiken oleellisen siitä vastuuttomuudesta ja toisen pelaajan kunnioituksen puutteesta, mikä Liigassa vallitsee.

Oskar Osala on kokenut pelaaja. Hän on pelannut jääkiekkoammattilaisena 684 runkosarjaottelua ja siihen päälle 144 pudotuspeliottelua.

Ilvestä vastaan pelatussa ottelussa hän näkee pelaajan, 19-vuotiaan Oskari Laaksosen, selkäpuoli häneen päin.

Laidan lähellä.

Vastassa on pelkkiä numeroita.

Pelaaja, jolla ei ole realistista mahdollisuutta nähdä taakseen.

Laaksonen on juuri pelannut kiekon eteenpäin.

Osala tulee tilanteeseen, eikä hänellä ole mitään aikomustakaan pelata kiekkoa.

PUM!

Osalan vintissä pimenee ja niin pimenee myös Laaksosen, tosin täysin eri syystä.

https://twitter.com/JokkeNevalainen/status/1109487434578972673

***

Juttelin eilen Timo Jutilan kanssa puolisen tuntia puhelimessa, juuri ennen Liigan pudotuspelikierroksen alkua. Hän kertoi kiivaalla äänensävyllä siitä, jopa kihisten raivosta, miten hän on 20 vuoden ajan yrittänyt puhua näistä asioista.

“Nämä jutut pitää saada loppumaan. Ei se pelikiellon pituus – kolme, viisi tai kahdeksan ottelua – lohduta sitä loukkaantunutta pelaajaa, jos siltä loppuu ura.”

“Se pelikielto on vain pelkkä tuomio. Täytyy tuntea se vastuu, koska siellä voi käydä jollekin oikeasti huonosti.”

Kun näin Osalan tempun, nämä Jutilan sanat vilisivät silmieni edessä.

Missä on toisen pelaajan kunnioitus? Missä on pelin kunnioitus?

Jääkiekko on kontaktilaji. Siihen kuuluvat taklaukset ja fyysinen peli. Vahinkoja sattuu ja pelaajia loukkaantuu. Mutta kuten Jutila sen sanoi:

“Taklauksen pointti on vastustajan pelaaminen irti kiekosta tai maalinteon estäminen. Kovaa pitää pelata ja taklaukset kuuluu tähän lajiin. Vahinkoja ei voi estää. Piste.”

Kysymykseni kuuluu: mitä ihmettä Osala rumalla tempullaan tavoitteli?

Ei ainakaan vastustajan pelaamista irti kiekosta tai vastustajan maalinteon estämistä.

***

Olen Timo Jutilan kanssa samaa mieltä siitä, ettei kukaan tule kaukaloon tavoitteenaan asettaa toisen pelaajan terveys uhan alle, vaan kyse on tunteesta.

“Ei kukaan saa kiksejä siitä, että joku loukkaantuu. Mutta kun tunnetta tulee peliin, ja tunne voittaa järjen, niin tulee hölmöilyjä.”

Mutta, mikä sitten keinoksi? Millä nämä tällaiset Oskar Osalan tai Tommi Santalan kaltaiset temput, jotka osoittavat täydellistä piittaamattomuutta toista pelaajaa kohtaan, saadaan kitkettyä pois lajista?

Tässä kohtaa nojaan jälleen Jutilan, entisen ammattikiekkoilijan, kommentteihin; kukaan ei tiedä paremmin siitä, mitä pelaajan mielessä kaukalossa liikkuu, kuin entinen tai nykyinen pelaaja.

“Kottaraispönttö on laitettava kuntoon, ettei tuollasia vain enää tule.”

“Ei nämä ole mitään pelkkiä kurinpidollisia asioita, vaan tämä on yhteinen asia, joka täytyy saada kuosiin. Pelaaja A saa 5 ottelun pelikiellon, mutta se pelaaja B saa elinikäisen vamman.”

“Pelaajayhdistyksen ei ole tarkoitus kritisoida julkisesti pelaajia, vaan hoitaa ne sisäisesti keskenään Liigan kanssa ja tuoda peliin arvoja, joita Liigan kanssa sovittu. Pitää löytää jämptimpi linja. Respect the game!”

Yhdessä, pelaajien kesken, sovitut arvot.

Ja rangaistusten kovuus, myös kukkaron puolella.

“Pelaajat on ammattilaisia. Ne on töissä. Ne saa kuukausipalkkaa. Ei tämä ole mikään pubiliiga, vaan pelaajien pitää joutua maksamaan.”

“Jos sä ajat ylinopeutta, niin sä saat sakon. Sama homma pitää olla tuolla. Joku 500-1000 euron sakko, niin ei siinä ole mitään järkeä.  Moni puhuu montako peliä – no jep jep, ei siitä ole kyse – vaan siitä, että jos sä hölmöilet tuolla, niin sitten sä myös maksat siitä.”

“Tämä Suomen rangaistuskäytäntö on p*rseestä.”

***

Aivan liian usein sitä kuulee tällaisten tilanteiden kohdalla yleisön toimesta, ja ajoittain jopa pelaajien, huutoja “kiviä taskuun”.

Seuraavina päivinä puhutaan siitä, miten taklausta vastaanottaneella pelaajalla olisi pitänyt olla pää ylhäällä, ja kyllä – myös taklattavalla pelaajalla on vastuu tilanteesta sekä sen lopputuloksesta.

Mutta tällaisessa tilanteessa on täysin turha keskittyä siihen, mitä Laaksonen olisi voinut tehdä tilanteessa eri tavalla. Hän nimittäin nuorena pelaajana oppii sen kyllä.

Ei tämä ole mikään konsolipeli, vaan tämä on oikeaa elämää. Tässä puhutaan ihmisten terveydestä – nyt nähdyssä tapauksessa 19-vuotiaan nuorukaisen.

Sen sijaan ainoa tärkeä asia on se, mitä Osala olisi voinut tehdä toisin.

Vain sillä on merkitystä, koska tämä tilanne olisi ollut estettävissä hänen toimestaan. Se, että Osala olisi jättänyt antamatta törkeän taklauksensa, ei olisi vaikuttanut millään tavalla pelin kulkuun.

Se, että hän olisi jättänyt ennen kontaktia pitkään jään tasolla olleen mailansa nostamatta suoraan Laaksosen niskaan.

Ennen kuin puhutaan taklattavan vastuusta, on puhuttava taklaajan vastuusta.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita – niitä jääkiekon kuuluukin pitää sisällään, mutta ei tässä mielessä.

Marko Ollonqvist
Toronto

Lue myös:
JUTIN RILLI: Pudotuspeliparit syynissä – tuleeko yllätyksiä?