Kommentti: Miten sekaisin Arsenalin kaltainen suurseura voi olla?

Tällä hetkellä on enemmän kuin aiheellista kysyä: miten sekaisin Arsenalin kaltainen suurseura voi olla? Tämän hetken tekeminen on katasrofaalista puuhastelua.

Arsenalin korpivaellus sai enemmän tai vähemmän alkunsa siitä, kun pääomistajuus siirtyi Stan Kroenkelle.

Myös muun muassa NFL-seura Los Angeles Ramsin, NHL-seura Colorado Avalanchen sekä MLS-seura Colorado Rapidsin omistava yhdysvaltalainen bisnesmies rakennutti Arsenalille uuden stadionin ja siitä hetkestä eteenpäin seuralle kelpasi neljän joukkoon selviytyminen Valioliigassa.

Kukkaro uusien pelaajahankintojen osalta laitettiin isoilta osin säppiin ja sama meno on nyt jatkunut kymmenisen vuotta.

Onkin helppo sanoa näin jälkiviisaana, että peräti 22 vuotta Arsenalin managerina toiminut Arsène Wenger oli tietynlainen kilpi, joka otti julkisesti iskut vastaan ja samalla sai organisaation tekemisen näyttämään hyvältä, yltäen vuosien ajan tuohon tavoitteeseen yltää neljän joukkoon.

Wengerin aika Arsenalissa tuli päätökseen noin puolitoista vuotta sitten.

Alkuun näytti siltä, että ratkaisu olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin, kuten fanit olivat laajasti vaatineet, sillä seura pelasi ainakin tuloksellisesti voitokasta jalkapalloa Wengerin korvaajaksi nimetyn Unai Emeryn alaisuudessa.

Loppukaudesta 2018-19 Arsenal hukkasi kuitenkin kultaisen mahdollisuuden selviytyä Mestarien liigaan ensimmäistä kertaa sitten kauden 2016-17: joukkue suli totaalisesti Valioliigan kevät-kierroksilla ja menetti varmalta näyttäneen Mestarien liiga -paikan ja toisen mahdollisuutensa se hukkasi häviämällä Eurooppa-liigan finaalin jo Mestarien liigaan Valioliigan kautta selvinneelle Chelsealle.

Kuluva kausi sai puolestaan voitokkaan alun, mutta pelillisesti seuran tekeminen oli heikohkon puoleista. Lopulta heikot otteet alkoivat konkretisoitua myös heikoiksi tuloksiksi ja Emery sai maksaa siitä menettämällä työpaikkansa: hänet irtisanottiin marraskuun 29. päivä, kun Arsenal oli pelannut lähes kaksi kuukautta ilman voittoja.

Emeryn korvaajaksi nostettiin seuralegenda Fredrik Ljungberg, joka operoi tällä hetkellä Arsenalin penkin takana tilapäisen statuksen turvin. Arsenalin johtoporras ei ollut siis varautunut millään tavalla tilanteeseen, jossa Emery on pakko irtisanoa, vaikka kaikki merkit viittasivat jo pidempään siihen.

Toisin sanoen uudesta managerista ei ollut tietoakaan sillä hetkellä, kun Emery erotettiin, eikä ole edelleenkään, vaikka espanjalaisen potkuista alkaa olla kohta kolmisen viikkoa.

Samaan aikaan Arsenalin johtoporras on sitonut täysin Ljungbergin kädet. Ruotsalaiselle ei ole annettu lupaa tuoda Lontooseen omaa valmennusryhmäänsä ja sen sijaan hänen on ollut tyytyminen ex-Arsenal-pelaaja Per Mertesackerin tukeen. Työtaakka on ollut siis täysin sietämätön – etenkin, kun Mertesackerin päätyö on akatemiamanagerina.

Ljungberg onkin kertonut kantansa jo useaan otteeseen Arsenalin johtoportaalle: tehkää ratkaisunne!

Tämä kuitenkin kertoo kaiken oleellisen Arsenalin nykytilasta, ennen kaikkea seurana: managerin ja seuralegendan puheita ei kunnioiteta, vaan toiminta jatkuu nykyisellään eli täysin vajavaisena ja ilman kunnollisia menestysmahdollisuuksia.

Tässä kohtaa onkin täysin aiheellista kysyä: miten sekaisin Arsenalin kaltainen suurseura voi oikein olla?

Eilisen Manchester City -tappion jälkeen Arsenalin ykkösvahti Bernd Leno oli hyvin suora puheissaan. Hän sanoi joukkueen olevan mentaalipuolen osalta rikki ja myönsi samaan aikaan Cityn olevan eri kastissa lontoolaisten kanssa. Samaan aikaan hän pyysi seurajohdolta lopullista ratkaisua manageritilanteeseen – sen sekavuus, kun heijastuu järisyttävällä tavalla suoraan myös viheriölle.

Vastaan siis edellä esittämääni kysymykseen itse: mikäli Arsenalin kaltaisessa seurassa ei kuunnella manageria, eikä pelaajia, on seuran sisällä vallitseva kaaos vielä oletettuakin pahempi.

Marko Ollonqvist
Toronto

Lue myös:
Urheiluvedot Exclusive: Talleta 25€ – saat 75€ pelirahaa!