Kommentti: Pitäisikö europeleissä siirtyä pysyvästi yksiosaisiin ottelupareihin?

Pitäisikö europeleissä siirtyä pysyvästi yksiosaisiin ottelupareihin, kuten Mestarien liigassa ja Eurooppa-liigassa on nähty koronaviruspandemian myötä.

Moni urheilun parissa työskentelevä sanoi sen jo hyvin aikaisessa vaiheessa, kun koronaviruspandemia oli rantautunut Eurooppaan ja sitä kautta Pohjois-Amerikkaan: tämä tarjoaa mahdollisuuden tehdä erilaisia kokeiluja, joista osa saattaa jäädä pysyvästi osaksi lajia.

Nämä sanat siis kuultiin useiden laji-ihmisten huulilta.

Jalkapallon saralla, ja tässä asiayhteydessä sekä Mestarien liigassa että Eurooppa-liigassa, kaikkein radikaalein muutos lienee otteluparien muuttaminen pudotuspelivaiheessa yksiosaisiksi. Tämä oli osittain pakon sanelemaa, sillä uusi kausi odottaa jo nurkan takana ja tämä meneillään oleva kausi pitää saada purkkiin.

Ja samalla kyse oli myös siitä, ettei koti- ja vierasotteluiden pelaamisessa ole käytännössä ottaen mitään järkeä, koska faneja ei voida päästää peleihin ja kaiken lisäksi pelipaikka on kaikille enemmän tai vähemmän neutraali.

***

Jos mietitään puhtaasti pelin viihdearvoa, yksittäinen kuoleman ottelu on aina dramaattinen tapahtuma ja se tavoittaa kiinnostavuutensa osalta paremmin urheiluihmisiä, jotka syystä tai toisesta vierastavat jalkapalloa.

Ja myös jalkapalloihmisille se tuo enemmän jännitystä peleihin.

Ensimmäisessä osaottelussa vierasjoukkue hakee usein sitä yhtä osumaa, allekirjoittaneen vihaamaa vierasmaalia, ja pyrkii minimoimaan osumat omaan päähän. Sen jälkeen odotellaan viikon verran ja katsellaan, mitä seuraavassa osassa tapahtuu, minkä myötä tietynlainen intensiteetti kärsii.

Yksittäisessä ottelussa kaikki on puolestaan pelissä tässä ja nyt, mikä myös tarjoaa suuremman mahdollisuuden yllätyksille ja sitä kautta enemmän draamaa.

Esimerkiksi PSG:n oli pakko ottaa riskejä Mestarien liigan puolivälieräottelussa Atalantaa vastaan, kun monet hurmannut italialaisseura johti ottelun loppuhetkillä peliä lukemin 1-0. Normaalilla kaavalla hätä ei olisi ollut tämän näköinen, kuten suomalainen sanonta kuuluu. Lyon puolestaan lunasti edellä mainitun yllätysmomentin, kun se shokeerasi jalkapallomaailmaa jatkamalla Manchester Cityn kirousta Euroopan kovimmassa seurajoukkuekilpailussa.

Ja entä sitten Red Bull Leipzigin semifinaalipaikka 88. peliminuutilla syntyneellä Tyler Adamsin maalilla, joka oli kenties merkittävin koskaan yhdysvaltalaispelaajan iskemä maali jalkapallon saralla tai, kun Bayern München takoi FC Barcelonan maanrakoon numeroin 8-2.

***

Jalkapalloihmisiä kaksiosainen ottelupari saattaa viehättää sen tietynlaisen taktisuuden vuoksi, unohtamatta sitä, että tietyllä tapaa se osoittaa satavarmasti joukkueiden keskinäisen paremmuuden – lukuun ottamatta naurettavaa vierasmaalisääntöä, josta myös monet managerit Arsène Wengerin ja José Mourinhon johdolla ovat halunneet jo pitkään eroon.

Mutta urheiluun kuuluvat draama, yllätykset sekä kaikki pelissä -henki ja siitä nimenomaan Mestarien liigan tai Eurooppa-liigan kaltaisessa turnausmuotoisessa kilpailussa tulee olla kyse; toisia mahdollisuuksia ei tule tuntea.

Toki yksittäinen peli saattaa joskus olla viihdyttävyysasteeltaan tylsempi kuin kaksi osaottelua, mikäli molemmat joukkueet pelaavat äärimmäisen tarkkaavaista jalkapalloa – panosten ollessa äärimmäiset – mutta ainakaan tämän kesän europelien kohdalla tuo tylsyys-sana ei voisi olla kauempana totuudesta.

Ja sitten taas kaksiosaisissa ottelupareissa se käsikirjoitus on hyvin pitkälti sama vuodesta toiseen, joskin se täytyy myöntää, että aivan viime vuosina viihdearvo on ollut myös kaksiosaisten otteluparien kohdalla kunnossa.

Mitä todennäköisimmin UEFA palaa ensi kaudella takaisin normaaliin päivärytmiin, pelkästään jo televisio- ja lipputulojen vuoksi (mikäli fanit päästetään jossain vaiheessa katsomoihin), mutta ainakin tämä poikkeuksellinen vuosi on tarjonnut nimenomaan sen mahdollisuuden kokeilla jotain erilaista ja nähdä, miten se toimii.

Marko Ollonqvist
Toronto

KATSO MYÖS:
Kaikki Liigan pelaajasiirrot kaudelle 2020-21!