Pyyntö Viasatille: Voisitteko näyttää nämä legendaariset NHL-ottelut?!

Koska NHL on ainakin toistaiseksi tauolla koronaviruksen vuoksi, meillä on Viasatille pyyntö: voisitteko näyttää nämä legendaariset NHL-ottelut?

Luonnollisesti maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin urheilu (onko muka?), mutta me olemme urheiluun liittyvä verkkolehti, joten myös koronaviruksen kohdalla olemme urheilun asialla.

Koska NHL-kausi 2019-2020 on tällä hetkellä tauolla, eikä meillä kenelläkään ole toistaiseksi tietoa siitä, milloin – jos ollenkaan – kausi jatkuu, jollain tämä NHL:n tauon aiheuttama tyhjiö on täytettävä.

Näin ollen pyydämmekin Suomessa NHL-ottelut näyttävältä Viasatilta, että nämä seuraavat legendaariset NHL-ottelut näytettäisiin tämän meneillään olevan “paussin” aikana.

5. Anaheim Ducks – Ottawa Senators

2007
Stanley Cup -finaalit
Game 5

Maailmanlaajuisesti tätä Anaheim Ducksin ja Ottawa Senatorsin välistä viidettä Stanley Cup -finaaliottelua ei voi varsinaisesti kutsua miksikään klassikko-otteluksi, mutta monille meistä suomalaisista se on eittämättä yksi historian ikimuistoisimmista jääkiekko-otteluista.

Anaheim Ducksia edustanut Teemu Selänne oli jahdannut koko uransa ajan sitä ammattilaisuransa ensimmäistä mestaruutta niin seura- kuin maajoukkuetasolla, mutta se oli kiertänyt hänet kaukaa tai vierestä. Esimerkiksi vuonna 1995 hän oli yhdessä Teppo Nummisen kanssa valmis liittymään Leijonien historialliseen kultamiehistöön, mutta Curt Lindström sanoi suomalaiskaksikolle “nej tack”.

Vuonna 2007 tuo pitkäaikainen unelma jonkin suuren voittamisesta toteutui vihdoin, kun Selänne pääsi nostamaan käsivarsilleen sen suurimman mahdollisen: Stanley Cupin. Ratkaisevaksi muodostunut viides finaaliottelu pelattiin Anaheimissa. Kotijoukkue Ducks johti ottelua kahden erän jälkeen 4-2 ja mestaruus oli sinettiä vaille valmis. Selänne on kuitenkin paljastanut, ettei hän uskaltanut ajatella voittamista muuta kuin vasta siinä vaiheessa, kun ottelun päätössummeri soi – ei edes joukkueensa johtaessa ottelua 6-2, kun pelikellossa oli kolme minuuttia jäljellä.

Selänne ei olisi halunnut pelata enää ottelun loppuhetkillä ja hän kertoi tämän valmennusjohdolle, mutta päävalmentaja Randy Carlyle päätti tämän jälkeen peluuttaa suomalaista joka toisessa vaihdossa. Lopulta summeri soi, Stanley Cup nousi Teemu Selänteen käsivarsille ja koko Suomi itki “Finnish Flashin” mukana.

4. Dallas Stars – Mighty Ducks of Anaheim

2003
Läntisen konferenssin semifinaalit
Game 1

Dallas Stars oli tähän ottelusarjaan lähdettäessä jättimäinen ennakkosuosikki etenemään konferenssifinaaleihin.

Ottelusarjan ensimmäinen ottelu, joka pelattiin Starsin kotiluolassa, osoitti kuitenkin, ettei jatkopaikka tule olemaan teksasilaisseuralle millään muotoa mikään läpihuutojuttu. Kyseessä oli alusta alkaen niin sanottu maalin peli ja lopulta ottelu eteni jatkoerään tasatilanteessa 3-3.

Tästä joukkueiden välisen ottelusarjan ensimmäisestä kohtaamisesta tuli lopulta historiallinen. Joukkueet takoivat kaukalossa yhteensä uskomattomat seitsemän erää ja ratkaisu nähtiin vasta viidennessä jatkoerässä, kun Mighty Ducks of Anaheimin Petr Sykora iski taululle 4-3-voittomaalin ajassa 140:47; kyseessä on edelleen NHL:n historian pisin ottelu.

Mighty Ducks -maalilla Jean-Sebastien Giguere torjui uskomattomat 60 laukausta ja Marty Turco venyi isäntien maalilla kiekon eteen 50 kertaa. Kaikkein korkeimman peliajan ottelussa kirjautti Stars-puolustaja Sergei Zubov, joka pelasi ottelussa 63:51. Hyökkääjistä eniten peliaikaa kirjattiin Mike Modanolle (55:29).

Mighty Ducks voitti myös seuraavan ottelun, niin ikään Dallasissa, jatkoerän jälkeen ja eteni myöhemmin tästä otteluparista jatkoon voitoin 4-2. Joukkue eteni lopulta aina Stanley Cup -finaaleihin saakka, mitkä se hävisi New Jersey Devilsille voitoin 3-4. Finaalisarjan päätteeksi nähtiin edelleen paljon puhuttava ratkaisu, kun Giguere nimettiin pudotuspelien MVP:ksi, vaikka Martin Brodeur pelasi finaaleissa kolme nollapeliä, joista viimeisimmän ratkaisevassa Game Sevenissä.

3. Los Angeles Kings – Edmonton Oilers

1982
Campbell-konferenssin 1. kierros
Game 3

Tämä Los Angeles Kingsin ja Edmonton Oilersin välisen 1. pudotuspelikierroksen ottelusarjan kolmas ottelu on eittämättä yksi kaikkien aikojen uskomattomimmista otteluista ja se kantaakin kutsumanimeä “The Miracle on Manchester” eli vapaasti suomennettuna Manchesterin ihme. Tuo nimi tulee siitä, että Kingsin kotiareena sijaitsi Manchesterin läntisen bulevardin läheisyydessä.

Edmonton Oilers oli ollut dominoiva voima runkosarjassa ja kerännyt runkosarjassa 111 sarjapistettä, 92 maalia iskeneen Wayne Gretzkyn ja häntä erinomaisesti säestäneiden Mark Messierin, Jari Kurrin, Glenn Andersonin ja Paul Coffeyn johdolla; lisäksi joukkueessa pelasivat suomalaisista myös Risto Siltanen ja Matti Hagman. Kings oli puolestaan selviytynyt 63 sarjapisteellään vain niukasti pudotuspeleihin.

Ottelusarjan ensimmäinen ottelu päättyi Kingsin yllättävään 10-8-vierasvoittoon, mutta toisessa ottelussa Oilers onnistui hoitamaan pelin jatkoerässä. Kolmannessa ottelussa Oilers karkasi vieraskaukalossa avauserän aikana 2-0-johtoon, toisen erän se vei nimiinsä 3-0 ja tässä kohtaa kaikki uskoivat ottelusarjan käytännössä ottaen ratkenneen. Mutta mitäpä vielä – Kings takoi päätöserässä käsittämättömät viisi maalia, tasoittaen ottelun vain viisi sekuntia ennen päätössummeria, ja lopulta Daryl Evans ratkaisi pelin Kuninkaallisille, kun jatkoaika oli ehtinyt vanhentua 2:35.

Tuosta kolmannesta ottelusta tuli toden totta käänteentekevä peli tälle ottelusarjalle, mutta Kingsin eduksi. Kalifornialaisseura hävisi neljännen ottelun kotonaan 2-3, mutta onnistui viidennessä ja ratkaisevassa ottelussa tekemään ryöstöretken Edmontoniin, vieden ottelun nimiinsä lukemin 7-4 ja ottelusarjan voitoin 3-2. Kingsin lento jäi kuitenkin tähän yhteen uskomattomaan ottelusarjaan, sillä seuraavalla kierroksella Vancouver Canucks oli parempi voitoin 4-1.

2. Calgary Flames – Tampa Bay Lightning

2004
Stanley Cup -finaalit
Game 6

Vaikka NHL-kauden 2003-04 Stanley Cup ei ratkennutkaan suoranaisesti tähän kuudenteen finaaliotteluun Calgary Flamesin ja Tampa Bay Lightningin välillä, käytännössä ottaen se ratkesi.

Flames lähti kuudenteen finaaliin johtaen ottelusarjaan voitoin 3-2. Tilanne päätöserässä oli 2-2, kun ottelua oli jäljellä alle seitsemän minuuttia. Flames pelasi ylivoimalla ja näytti toimittaneen kiekon maaliin Martin Gelinaksen toimesta. Maalia ei kuitenkaan hyväksytty, ottelu eteni lopulta jatkoerään ja siellä Lightningin Martin St. Louis, joka hieman ironisesti varattiin NHL:ään aikanaan Flamesin toimesta, mutta pelasi liekkipaidoissa vain 69 ottelua, iski ottelun voittomaalin ja tasoitti ottelusarjan voittojen osalta tilanteeseen 3-3.

Lopulta Lightning voitti ottelusarjan ratkaisevan ottelun, Game Sevenin, kotikaukalossaan 2-1 ja näin ollen sellaiset Flames-legendat kuin Jarome Iginla, Miikka Kiprusoff ja kumppanit jäivät ilman Stanley Cupia.

Vielä tänäkin päivänä kiistely siitä, oliko kiekko Lightning-maalivahti Nikolai Khabibulinin selän takana käy kiivaana. Tilannetta on pyritty jälkikäteen tarkastelemaan erilaisten tietokonegrafiikoiden avustuksella: toiset niistä osoittavat, että kiekko olisi käynyt maalissa ja toisten mukaan peliväline ei koskaan ylittänyt kokonaisuudessaan maaliviivaa.

Jotain tämän huikean finaalisarjan tasaisuudesta kertoo se, että maaliero oli Flamesin eduksi 14-13 ja viimeiset neljä ottelua ratkesivat maalin erolla, kahden näistä venyessä jatkoerään.

1. Detroit Red Wings – Pittsburgh Penguins

2009
Stanley Cup -finaalit
Game 7

Vuoden 2009 Stanley Cup -finaalien Game Seveniä Detroit Red Wingsin ja Pittsburgh Penguinsin välillä pidetään yleisesti ottaen NHL:n historian kaikkien aikojen parhaana otteluna.

Ottelusarja käynnistyi Red Wingsin kotiluolassa, jossa se voitti sarjan kaksi ensimmäistä ottelua, molemmat numeroin 3-1. Tämän jälkeen ottelusarja siirtyi Pittsburghiin, jossa kotijoukkue Penguins vei molemmat ottelut nimiinsä lukemin 4-2. Tämän jälkeen Red Wings tyrmäsi Penguinsin kotonaan lukemin 5-0 ja tuon ottelun uskottiin olleen ratkaiseva koko finaalisarjan kannalta. Penguins kuitenkin onnistui tasoittamaan ottelusarjan voittojen osalta tilanteeseen 3-3, kun se voitti kotipelinsä äärimmäisen niukasti numeroin 2-1.

Näin ollen edessä oli Game Seven, joka kruunasi tämän huikean Stanley Cup -finaalisarjan.

Tuo ratkaiseva ottelu oli täysin uskomatonta päästä päähän -kiekkoa ja pelin intensiteetti oli jotain sellaista, että se hakee monilta osin edelleen vertaistaan. Ottelun avauserä oli maaliton, mutta toisessa erässä alkoi tapahtua, kun Penguinsin Max Talbot iski kiekon kahdesti kotijoukkueen verkkoon. Päätöserässä Jonathan Ericsson toi isännät maalin päähän ja päätöserä oli ylivoimaista Red Wingsin näytöstä, sillä Penguins sai ainoastaan yhden laukauksen kohti kotijoukkueen maalia koko kaksikymppisen aikana.

Ottelu oli venyä jatkoerään, kun vähintäänkin NHL:n historian parhaisiin puolustajiin lukeutuva Nicklas Lidström oli äärimmäisen lähellä tasoittaa ottelun. Marc-Andre Fleury venyi kuitenkin kertakaikkisen käsittämättömään torjuntaan vieraiden maalilla, ja kun Penguins kesti loppuun saakka, juhli vierasjoukkue legendaarisella Joe Louis Arenalla mestaruutta lukemin 2-1 ja voitoin 4-3.

Fleury ja Talbot olivat tämän ratkaisevan voiton ehdottomat takuumiehet ja koko pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana palkittiin puolestaan Evgeni Malkin, historian ensimmäisenä venäläispelaajana.

Jokainen muistaa tästä finaalisarjasta Marian Hossan karun kohtalon. Hän oli ollut edelliskeväänä häviämässä Stanley Cup -finaalisarjan Penguins-paidassa Red Wingsille ja tässä sarjassa hänen kohtalonaan oli hävitä Red Wings -paidassa Penguinsille. Onneksi tämä slovakki-ikoni sai lopulta urallaan palkintonsa, kun hän voitti Stanley Cupin Chicago Blackhawksissa kolme kertaa.

Marko Ollonqvist
Toronto

SEURAA KORONAVIRUKSEN VAIKUTUKSIA URHEILUUN TÄÄLTÄ:
UV seuraa: Näin koronavirus vaikuttaa urheiluun!