Evgeni Malkin oli vihainen kaikille – “Tappelin Sullyn ja joukkuekavereiden kanssa”

NHL-kausi 2018-19 oli suorastaan karmaiseva ja Evgeni Malkin oli vihainen kaikille, tapellen muun muassa joukkuekavereidensa kanssa.

Tappeluita joukkuekavereiden kanssa. Tappeluita valmentajien kanssa. Idioottimaisia taklauksia. Lyöminen vastustajaa mailalla päähän.

Evgeni Malkin oli viime NHL-kaudella pelaajana kuin täysin toinen ihminen. Hän oli epävarma itsestään. Hän oli epävarma kaikesta.

Malkin oli vihainen kaikille.

Kaikessa oli kyse hänen omasta pahoinvoinnistaan, henkisestä sellaisesta. Se taas oli osaltaan seurausta heikoista suorituksista, mutta samaan aikaan myös johti oravanpyörän tavoin niihin.

Heikot suoritukset ruokkivat heikkoa itseluottamusta ja toisinpäin.

– Menetät itseluottamuksen ja sitten alat miettiä liikaa asioita. Ja, kun alan miettiä liikaa asioita, tulen vihaiseksi kaikille, Malkin avautuu vaikeuksistaan The Athleticin haastattelussa.

– Kauteni oli koko urani huonoin. Ja se viime vuosi oli täysin omaa syytäni.

Malkin oli umpikujassa, Crosby antoi ukaasin seurajohdolle

Kun vaikea viime kausi päättyi, Malkin oli tilanteessa, jollaista hän ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Hän oli turhautunut englannin kielensä kanssa, häpeissään kaukalossa ja sen ulkopuolella tapahtuneista asioista, vihainen lähestulkoon jokaiselle ja hän oli eristäytynyt läheisistään.

– Pääni meni ikään kuin sekaisin. Tappelin Sullyn (Mike Sullivan) kanssa. Tappelin joukkuekavereideni kanssa. Olin suuttunut vähän kaikille.

Sullivanin kanssa kiistat johtuivat siitä, että Malkin halusi pelata enemmän, kun taas Sullivan vaati häneltä ennen vastuun antamista 100-prosenttista pelaamista joukkueelle, kuten Sidney Crosby tekee. Sen sijaan hyvän ystävän, ja ketjukaverin, Phil Kesselin kanssa meno meni myös julkisesti rumaksi ja useiden lähteiden mukaan venäläissentteri oli ilmoittanut Penguinsin seurajohdolle, että joko Kessel lähtee tai hän lähtee, vaikka Malkin itse onkin kiistänyt tämän.

Malkin ei itse halunnut puida Kessel-asiaa, mutta myös Penguinsin seurajohto ymmärsi, että Sullivanin kanssa riitautunut Kessel oli kaupattava, sillä Malkin joutui osaltaan tahtomattaan keskelle kaksikon välienselvittelyjä.

Useiden sisäpiirin lähteiden mukaan Malkin näki Kesselin tyytyvän kahteen Stanley Cupiinsa ja tuijottavan vain omia tilastojaan, peläten sitä kautta, että valmennus näkee myös hänet samalla tavalla.

Mutta myös Malkinin kauppaaminen vaikutti mahdolliselta, kun GM Jim Rutherford ilmoitti kesällä Crosbyn olevan ainoa koskematon pelaaja Penguins-miehistössä. Siinä kohtaa Crosby teki jotain sellaista, mitä hän ei normaalisti tee eli puuttui asiaan.

– Minä ja Geno (olemme koskemattomia).

Sopeutuminen pohjoisamerikkalaiseen kulttuuriin on usein venäläispelaajille todella vaikeaa ja Malkin, jos joku, tietää sen aivan liian hyvin; hänellä on edelleen omat vaikeutensa asian kanssa.

– Amerikka on hieman vaikea paikka minulle. Se johtuu kielestä ja myös ehkä erilaisesta mentaliteetista. Tiedän, että minun on oltava johtaja pukukopissa, mutta joskus pelkään, koska kielitaitoni on huonoa.

Oma poika inspiraation lähteenä, haluaa tehdä myös historiaa!

Mutta miten ihmeessä Malkin voisi sitten palata siksi samaksi pelaajaksi, parhaaksi itsekseen, mitä hän oli aiemmin ollut? Vaikuttaisi, että hän löysi avaimet jälleen omasta rauhan tyyssijastaan, Moskovasta, johon hän suuntaa aina kauden päätteeksi “reboottaamaan” päänsä ja myös omasta kolmevuotiaasta pojastaan.

– Hän on ehdottomasti hyökkääjä. Ei maalivahti, ei puolustaja – jos hänestä ei tule hyökkääjää, hän ei pelaa ollenkaan. Hän rakastaa ottaa 20 kiekkoa ja tehdä jokaisella maalin. Eikä hän ota koskaan kiekkoja maalista pois, vaan hän haluaa lisää kiekkoja, joilla tehdä maaleja. Kun sanon, että hänen on laitettava kiekot takaisin sinne, mistä ne on otettu, hän sanoo “ei, ei – kiekot täytyy jättää aina maaliin”.

Toistaiseksi Malkin on pelannut käynnistyneellä NHL-kaudella kaksi ottelua ja tehnyt yhden maalin. Ei kuitenkaan tarvitse olla yllättynyt, mikäli pistesarake alkaa pikkuhiljaa lihoamaan entiseen tahtiin. Hän on nimittäin elämänsä kunnossa, laitettuaan kaiken remonttiin viime kauden jälkeen. Hän on kuin veistos ja liikkuminen jäällä, joka kärsi viime kauden aikana merkittävästi, on vähintäänkin takaisin vanhalla erinomaisella tasollaan.

Ja siihen – vahvaan liikkeeseen – Malkinin pelaaminen on aina perustunut. Kun sitä ei viime kaudella ollut, Malkin joutui niin sanotusti huijaamaan eri tilanteissa ja ottamaan paljon enemmän riskejä. Mutta, mikä sitten motivoi häntä edelleen NHL:ssä? Miksi hän ei palaa takaisin kotimaahansa pelaamaan?

– Himoitsen neljättä Stanley Cupia. Kovinkaan moni venäläinen ei ole pystynyt siihen; itse asiassa olisin ainoa ja se on minun päämääräni juuri nyt.

– Meillä on aito mahdollisuus voittaa tällä joukkueella. Uskon siihen ehdottomasti, koska koko organisaatiomme on täynnä ammattilaisia.

Ja ehkä vielä jonain päivänä koko Pittsburgh pääsee näkemään sen oikean Malkinin, sillä sulkeutuneisuutensa vuoksi siihen ovat päässeet käsiksi vain muutamat henkilöt – seuran pitkäaikaisimmat pelaajat ja muutamat seuran työntekijät.

Marko Ollonqvist
Toronto

Lue myös:
NHL vapaat pelaajamarkkinat ja pelaajasiirrot 2019