Kommentti: Edmonton Oilers, uusi kausi ja samat vanhat ongelmat!

Edmonton Oilers oli aivan alkukaudesta yksi NHL:n kärkiseuroista, mutta sitten alkoi vajoaminen. Uusi kausi, samat vanhat ongelmat.

Kun sinulla on Connor McDavidin ja Leon Draisailin kaltaiset supertähdet kokoonpanossasi, ja he pelaavat kertakaikkisen ilmiömäisellä tasolla, saattaa se piilottaa taakseen useita ikäviä tosiasioita.

Alkukaudesta ne tietyt tosiasiat voivat vielä pysytellä piilossa, mutta mitä pidemmälle kausi etenee, sitä voimakkaammin ne nousevat esille – muilla joukkueilla, kun on tapana parantaa kokonaisvaltaista peliään kauden edetessä ja siten mikään ei tule enää ilmaiseksi.

Näin on käynyt juuri Edmonton Oilersissa.

Joukkue oli melkoisessa lentokelissä alkukauden ajan, kun McDavid ja Draisaitl pelasivat tasolla, jollaista ei ole hetkeen NHL:ssä nähty. Kun samaan aikaan useat Läntisen konferenssin seurat pelasivat alle odotusten, Oilersin meno näytti todella hyvältä.

***

Oilers aloitti kautensa voittamalla viisi ensimmäistä otteluaan. Kaiken kaikkiaan 14 pelaamastaan ottelusta voittoja irtosi yhdeksän ja pisteittä se jäi vain neljä kertaa. Voittoprosentti oli 64,30 ja jaossa olleista pisteistä joukkue poimi 67,9 prosenttia. Maaleja syntyi 42, joista Draisaitlin ja McDavidin yhteisosuus oli 42,9 prosenttia. Oilers päästi 40 maalia. Draisaitl (+8) takoi näissä otteluissa 25 tehopistettä ja McDavid 23 (+9); jokainen voi siitä laskeskella, miten monessa Oilersin osumassa he olivat yksilöinä mukana, mutta sen verran paljastettakoon, että tuo määrä on hurja.

Jo lokakuun loppu alkoi kuitenkin paljastaa ikävällä tapaa Oilersin ongelmakohtia. Niistä lokakuun viidestä tappiosta nimittäin neljä tuli kuun kuuden viimeisen pelin aikana.

Marraskuussa Oilers nähtiin kaukalossa niin ikään 14 kertaa ja albertalaisten voittoon näistä otteluista päättyi seitsemän. Voittoprosentti putosi edellisestä kuusta 14,30 prosenttia. Maaleja Oilers teki kolme enemmän kuin lokakuussa. McDavid (-5) iski 26 pistettä, Draisaitl 23 (-4). Päästettyjen maalien määrä kasvoi kahdeksalla lokakuuhun nähden.

Joulukuuta on nyt takana Oilersin osalta kymmenen ottelun verran. Joukkueen voittoprosentti on tasan 30 ja jaossa olleista pisteistä se on ottanut vain 35 prosenttia. Molemmat luvut ovat pudonneet vähintään 20 prosenttia, marraskuuhun nähden, ja vähintään 30 prosenttia lokakuuhun verrattuna. Maaleja joukkue on tehnyt 23 ja päästänyt 36. McDavidilla on kasassa 10 tehopistettä (-5), kuten myös Draisaitlilla (-15).

***

Oilersin ongelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan edelleen siinä, ettei sen materiaali ole riittävän laaja.

Joukkueen päävalmentajana toimiva Dave Tippett joutuu jatkuvasti painia sen asian kanssa, peluuttaako hän McDavidia ja Draisaitlia yhdessä vai erikseen, eikä kumpikaan kaava yksinkertaisesti toimi riittävällä tasolla enää tässä vaiheessa kautta. Yhdessä he kylvävät tuhoa, mutta tulivoima jää siihen. Erikseen pelatessa molempien pistemäärät putoavat lähes yhdellä pisteellä per ottelu ja omissa alkaa soimaan järisyttävällä tahdilla – etenkin Draisaitlin kohdalla.

Ja, kun McDavid & Draisaitl -kaksikko ei enää kykyne samalla tavoin dominoimaan kaukalossa, myös puolustajien heikkoudet nousevat yhä enenevissä määrin esille; tulitukea ei tule ja omissa soi aivan liikaa.

Jos mietitään, että mikä erottaa McDavid & Draisaitl -kaksikon ainakin vielä tässä vaiheessa esimerkiksi Pittsburgh Penguinsin sentteriparista Sidney Crosby & Evgeni Malkin, heillä ei ole samanlaista kykyä tehdä rinnalla pelaavista kavereista selkeästi parempia.

Oilers on vajoamassa kohti pohjaa, eikä tuon vajoamisen pysäyttämiseen ole olemassa oikein minkäänlaisia keinoja.

Pää hinkkaa palkkakattoon niissä määrin, ettei seuralla ollut mahdollisuutta esimerkiksi lähteä taistelemaan Arizona Coyotesiin kaupatusta Taylor Hallista. Ryan Nugent-Hopkinsista ei edelleenkään ole oikein muuksi kuin kolmossentteriksi. James Nealin suonenvedot jäivät alkukauteen. Zack Kassian pelaa hyvällä tasolla, mutta mikään kakkoskorin pistelinko hän ei ole.

Kun mietitään sitä tosiasiaa, että Oilers on voittanut viimeisistä 30 ottelustaan ainoastaan 12 (voittoprosentti 40), se on tehnyt näissä peleissä keskiarvolta 2.66 maalia (80) ottelua kohden ja päästänyt 3.23 (97) sekä kerännyt tarjolla olleista 60 sarjapisteestä ainoastaan 46,66 prosenttia, on joukkue vääjäämättä vajoamassa kohti pohjaa.

Vielä tällä hetkellä Oilers on 42 sarjapisteellään Läntisessä konferenssissa seitsemäntenä, mutta kaikki takana olevat joukkueet ovat pelanneet 1-3 ottelua vähemmän: jos tässä alettaisiin katsomaan pisteolettamien kautta sarjatilannetta, jossa kaikki joukkueet olisivat pelanneet saman määrän otteluita kuin Oilers, ei albertalaisjoukkue olisi enää edes pudotuspelipaikoissa kiinni.

***

Onkin äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, mikä Oilersin kohtalo tulee olemaan, jos kausi lopulta päättyy jälleen täydelliseen pannukakkuun.

Kykeneekö Oilersin seurajohto oikeasti vielä myymään McDavidille ajatuksen siitä, että hänen kannattaa edelleen jäädä seuraan vai voimistuvatko ne viime kaudella nähdyt järisyttävät turhautumisen merkit kanadalaistähdessä niissä määrin, että siirtopyyntö päätyy Ken Hollandin pöydälle?

Ehkä Oilers voi luvata McDavidille Taylor Hallin vapaiden pelaajamarkkinoiden kautta ja kenties muita hankintoja, mutta toisaalta – millä ihmeellä Holland ne lupaa?

Oilers nimittäin käyttää ensi kaudella nelikkoon McDavid, Draisaitl, Nugent-Hopkins & Neal 32,75 miljoonaa dollaria, ainakin Kassianille on luvassa palkankorotus nykyisestä 1,95 miljoonasta dollarista, puolustajakolmikkoon Oscar Klefbom, Adam Larsson & Kris Russell palaa reippaat 12,3 miljoonaa dollaria ja lisäksi seuran ykköspuolustajaksi nousseen Darnell Nursen palkka tulee mitä todennäköisimmin vähintään tuplaantumaan nykyisestä 3,2 miljoonasta dollarista.

Kun edellä mainittuun kastiin lisätään vielä Mikko Koskisen 4,5 miljoonan dollarin vuosipalkka, käyttää Oilers yhteensä kymmeneen pelaajaan arviolta 59,5 miljoonaa dollaria, ja jos siihen rinnalle yritetään iskeä vielä Hallin noin 10 miljoonan dollarin vuosipalkka, alkaa homma mennä melkoisen mahdottomaksi.

***

Ainoa konsepti, jolla Oilers voisi lähteä edes teoriassa taistelemaan Taylor Hallin kaltaisista vahvistuksista vapaille pelaajamarkkinoille, olisi omien lupausten kehittyminen huipputasolle eli NHL-valmiiksi pelaajiksi.

Ja kyllähän siellä on jo nyt tyrkyllä Evan Bouchardin, Caleb Jonesin sekä Kailer Yamamoton kaltaisia pelaajia, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että esimerkiksi viimeisenä mainitun kohdalla Oilers on epäonnistunut pahasti pelaajakehityksessä – kuten niin monta kertaa seuran lähihistoriassa.

Voiko siis kahden jättipalkan omaavan supertähden varaan rakentaminen olla enää ylipäätään nykypäivänä toimiva ratkaisu?

Jos Edmonton Oilersia käytetään esimerkkinä, niin ainakin toistaiseksi vastaus on ei.

Oilers on tällä hetkellä kuin Chicago Blackhawks, ilman niitä kolmea saman vuosikymmenen aikana voitettua Stanley Cupia.

Marko Ollonqvist
Toronto

Lue myös:
Urheiluvedot Exclusive: Talleta 25€ – saat 75€ pelirahaa!