Kolumni: Nyt ymmärrän, miksi Tuukka Rask on maailman paras ammatissaan!

Sain vihdoin lihaa luiden ympärille eli konkretiaa ja nyt ymmärrän täydellisesti, miksi Tuukka Rask on maailman paras ammatissaan.

Käsitellään yksi asia nyt välittömästi pois alta: tiedän varsin hyvin, että amatöörijääkiekko ja maailman kovin kiekkosarja, NHL, ovat kaksi totaalisen eri asiaa.

Mutta.

Maalivahdin tekeminen on monilta osin samanlaista, olit sitten yksi parhaista ammatissasi tai vain harrastelija: luonnollisesti sekä fyysiset, tekniset että henkiset kyvyt ovat aivan eri maailmasta, mutta tietyt perusperiaatteet ovat aina läsnä.

Henkisellä puolella itseluottamus on kaikki kaikessa, ja kun olet sinut oman torjuntatyylisi kanssa, se tukee entisestään mentaalipuolta.

Pelaan itse Kanadassa amatöörijääkiekkoa maalivahtina. Tuukka Rask pelaa jääkiekkoa ammatikseen Boston Bruinsissa ja on allekirjoittaneen papereissa tällä hetkellä maailman paras maalivahti.

Hän on tasapainoinen joukkueensa viimeinen lukko, jota ei tunnu horjuttavan mikään.

Aina näin ei kuitenkaan ollut ja pahimmillaan Bostonin vallitsi hyvinkin tasapainoton Hulkamania.

Aivan kuten Tuukka Raskilla ennen, myös allekirjoittaneella pannu kuumenee tasaisin väliajoin. Se näkyy ailahtelevaisuutena. Saatat olla maalilla ilmiliekeissä, itsevarmuutta uhkuen, mutta esimerkiksi yksi helppo maali tai tuomarin tekemä virhe saattaa vetää koko pakan sekaisin.

***

Minua on viime aikoina kiehtonut suunnattomasti se muutos, joka Tuukka Raskissa on tapahtunut.

Kun hän vielä vuoden 2018 NHL-pudotuspeleissä viuhtoi kesken pelitilanteen irronnutta luistimen teräänsä kuin Harry Potter konsanaan, osoitellen sitä tuomareille päästämänsä maalin jälkeen ja viskaten sen lopulta kohti toista päätä, vuotta myöhemmin eli viime keväänä hän oli pudotuspeleissä kuin itse rauhallisuus.

Ja se näkyi myös hänen pelillisessä tasossaan. Kiekot tarttuivat kiinni, laukaukset hän ohjasi tyylikkäästi kulmiin, mikäli ne eivät olleet liimattavissa, ja jos hieman vaikeammassa tilanteessa irtokiekko putosi eteen, nekin tilanteet Rask selvitti enemmän kuin usein. Roskakorien ja luistintenterien viskelystä sekä mailojen pätkimisestä ei ollut tietoakaan. Otteet eivät heitelleet pelistä toiseen, saatika sitten otteluiden sisällä. Ja se sijoittuminen, se oli aina ollut kunnossa.

Samalla tämä rauhallisuus tarttui edessä pelanneisiin joukkuekavereihin.

Mitä siis oikein tapahtui?

Raskin omien sanojen mukaan suurin muutos tapahtui nimenomaan siinä, miten hän reagoi erilaisiin tapahtumiin, kuten epäonnisiin vastoinkäymisiin. Hän ymmärsi, ettei hän voi itse kontrolloida kaikkea sitä, mitä kaukalossa tapahtuu.

Hän alkoi suhtautua jääkiekkoon työnä, joka käynnistyi avauskiekosta ja päättyi päätössummeriin.

Joku saattaakin muistaa, että vaikean viime kauden alun jälkeen Rask oli henkilökohtaisella vapaalla noin viikon verran, viettäen aikaa perheensä kanssa ja unohtaen jääkiekon, minkä jälkeen hän palasi kaukaloon täysin eri pelaajana.

Se oli se käännekohta.

***

Olin koko ajan ymmärtänyt, mistä tässä Tuukka Raskin muutoksessa oli kyse ajatuksen tasolla, mutta halusin saada ajatusteni ympärille konkretiaa; luut tarvitsevat lihan ja nahan.

Niinpä pari viikkoa sitten päätin löytää “sisäisen raskini”. Lähdin peliin ja päätin, että tämän on oltava vain ja ainoastaan hauskaa. Painotin itselleni, etten voi kontrolloida jokaista kaukalon tapahtumaa ja sain iskostettua päähäni, että virheet ovat osa peliä; syntyyhän valtaosa maaleista juuri virheiden seurauksena. Itse tekniselle puolelle en kokenut tarvetta tehdä muutoksia, sillä vahvuuksiini on aina kuulunut sijoittuminen ja rauhallisuus itse torjuntatilanteissa – se kaikki vain on kadonnut, kun korvista on alkanut nousta höyryä.

Ja kuinka ollakaan, löysin tämän “raskmoodin”.

Huomasin kaiken olevan paljon helpompaa ja tuntui kuin onnikin olisi ollut puolellani. Läpiajot, ylivoimahyökkäykset, “onetimerit”, laukaukset parhaasta sektorista – kaikki tuntui mielettömän helpolta ja kiekot tarttuivat kiinni. Pelasin erittäin hyvän ottelun ja seuraavalla viikolla olin vain muutaman minuutin päässä nollapelistä, mikä ei tosiaankaan ole ihan hirveän yleistä tällä tasolla – näissä peleissä, kun nähdään lähes poikkeuksetta paljon maaleja

Tämän myötä sain sitä hakemaani konkretiaa siihen, miksi Tuukka Rask on tällä hetkellä maailman paras maalivahti, mikä sen on mahdollistanut ja miksi jokainen tilanne näyttää siltä kuin se menisi juuri Raskin haluamalla tavalla.

Ei ole ihme, että parhaat maalivahdit erottuvat hyvistä maalivahdeista juuri henkisellä puolella. Etenkin NHL:ssä, jossa ne fyysiset ominaisuudet ja kyky pysäyttää kiekkoja ovat melkoisen hyvin jokaisella maalivahdilla hanskassa.

Marko Ollonqvist
Toronto