Kommentti: Onko näissä Liiga-seurojen lainasopimuksissa mitään järkeä?

Onko Liiga-seurojen tekemissä lainasopimuksissa lopulta mitään järkeä? Pahimmassa tapauksessa joukkueiden peli saattaa mennä täysin sekaisin.

Tällä hetkellä Eurooppaan, ei siis pelkästään Liigaan, virtaa NHL-tason pelimiehiä suoraan NHL-seuroista.

Tämän kaiken taustalla on puhtaasti se, että NHL-kausi 2019-2020 on vielä pahasti vaiheessa, eikä kauden 2020-21 käynnistymisajankohdasta ole käytännössä ottaen minkäänlaista varmuutta; mitä luultavimmin uusi kausi polkaistaan käyntiin joulukuussa, mutta se on vain puhdas arvaus tässä vallitsevassa maailmantilanteessa.

Etenkin nuorten NHL-pelaajien, ja tyrkyllä maailman kovimpaan kiekkoliigaan olevien sopimuspelaajien, kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että tauko peleistä saattaa muodostua heidän kehityksen kannalta aivan liian pitkäksi. Esimerkiksi NHL-kautensa runkosarjaan päättäneet joukkueet ovat pelanneet edellisen kerran maaliskuun puolivälissä ja tällä tietoa he hyppäisivät seuraavan kerran kaukaloon merkityksellisten pelien muodossa joulukuussa eli noin yhdeksän kuukauden tauon jälkeen.

On siis täysin ymmärrettävää, miksi NHL-seurat haluavat lähettää pelaajiaan lainalle ja samalla se on äärimmäisen positiivinen asia itse pelaajille.

Vaan onko lainapelaajien ottamisessa vastaan mitään järkeä Liiga-seurojen osalta?

Luonnollisesti faneille on äärimmäisen hieno asia päästä näkemään maailman parhaita nuoria pelaajia kotoisissa Liiga-kaukaloissa, sillä se tekee itse pelistä parempaa ja viihdyttävämpää. Pitkässä juoksussa fanit törmäävät kuitenkin samaan ongelmaan kuin itse seurat ja se kiteytyy yhden kysymyksen ympärille: sekoaako sen “oman joukkueen” peli täysin, kun nämä nimimiehet jättävät tilapäiset osoitteensa ja palaavat takaisin Pohjois-Amerikkaan?

Otetaanpa esimerkiksi Tampereen Ilves, joka oli viime kaudella kykeneväinen taistelemaan jopa Suomen mestaruudesta. Nyt joukkue on saanut lainasopimusten turvin Lukas Dostalin, Matias Maccellin, Arttu Ruotsalaisen ja Lassi Thomsonin kaltaiset nimet takaisin. Tampereella päästään siis jatkamaan sitä samaa prosessia, joka jäi viime kaudella kesken koronaviruspandemian vuoksi, mutta mitäs sitten, kun nämä edellä mainitut nimet lähtevät kesken kauden Pohjois-Amerikkaan? Tässä ei nimittäin puhuta todellakaan mistään tusinakavereista, vaan aidosti joukkueen avainpelaajista.

Tietyllä tapaa tätä vallitsevaa tilannetta ja sen myötä tapahtuvaa pelaajaliikennettä voitaisiin verrata NHL:n työsulkuun ja sen aiheuttamaan muuttovirtaan Pohjois-Amerikasta Eurooppaan. Oleellinen ero tulee kuitenkin siinä, että NHL-kauden pelaaminen on nyt paljon todennäköisempää kuin työsulkujen kohdalla eli toiveet näiden NHL:stä Liigan suuntaan matkaavien pelaajien pelaamisesta Liigassa koko kauden ajan ovat parhaassakin tapauksessa äärimmäisen minimaaliset; oikeastaan ainoa skenaario, jossa näin voisi käydä, on se, mikäli pelaajan omistava NHL-seura toteaa, että nuoren pelaajan siirtyminen kesken kauden Pohjois-Amerikkaan ei ole nuoren pelaajan etujen mukaista kehityksen näkökulmasta.

Kun siis nämä Eurooppaan suuntaan juuri nyt matkaavat pelaajat lähtevät kesken kauden takaisin lätäkön toiselle puolen, ei kannata ihmetellä, mikäli “sinun joukkueesi” erittäin hyvältä näyttänyt kausi katoaa kuin tuhkana tuuleen – nämä nyt lainasopimuksilla Liigaan siirtyvät pelaajat, kun eivät ole korvattavissa oikein millään ilveellä, etenkään kesken kauden.

Enkä usko, että näiden tilapäisten lainapelaajien haaliminen olisi myöskään pitkällä tähtäimellä millään tasolla järkevää; he, kun tulevat syömään arvokasta kokemusta aidosti Liiga-sopimukset omaavilta nuorilta pelaajilta.

En halua tässä syödä keneltäkään pois sitä iloa, jonka nämä uudet huippuvahvistukset faneille tuovat, mutta haluan kuitenkin muistuttaa, ettei onni ole tässä(kään) suhteessa ikuista.

Marko Ollonqvist

KATSO MYÖS:
Kaikki Liigan pelaajasiirrot kaudelle 2020-21!