JUTIN RILLI: Välieräsarjojen jälkipyykki – koutsin titteli menee Pennaselle!

Jutin Rillissä on nyt tulilla välieräsarjojen jälkipyykki: HPK täysin ansaitusti finaaliin ja HIFK:lle ehdottomasti hatunnoston paikka.

Kärpät – HIFK

Siinä täytyy hatunnosto tehdä molemmille joukkueille ja lähdetään ensiksi purkamaan HIFK:ta.

Pelasivat todella hyvin, mutta monesti sanotaan, että työ tekijäänsä kiittää ja kun tuli se paikka, niin IFK ei raapinut kuin kaksi voittoa ja ei ainoatakaan Oulussa.

HIFK vei montaa peliä, mutta niin vain pohjoisen pojat tuli sieltä ja raapi voittoa jatkoerästä jne., eikä hävinnyt siis vieläkään kotipeliä. Kärpät ei ole toistaiseksi näiden kahden sarjansa aikana hävinnyt ainoatakaan ottelua Oulussa.

Sitten tämä viimeinen peli: Veini Vehviläinen nollapeli ja Kärpät painoi kolmella vierasvoiton. Kaikki puhui, että mennään Game Seveniin ja homma jatkuu Oulussa, mutta ei menty. Oikea joukkue meni finaaliin.

Hatunnosto HIFK:lle – siellä oli varmasti tunne, että oli mahdollisuudet voittaa tämä sarja, mutta Kärpät vei neljä voittoa. Kärpiltä napsu kohti Suomen mestaruutta.

Sarjassa oli käsittämätön pelirytmi alkuun – kuuteen päivään neljä peliä, aivan älytön ohjelma, mutta molemmat joukkueet näytti olevansa erinomaisessa kunnossa, antoivat kaikkensa ja nähtiin todella hieno ottelusarja.

Loppujen lopuksi sarja ratkesi niillä ratkaisuhetkillä yksilöihin. Vehviläinen pelasi nollapelin ja sitten tuli Leskisen ja Kuparin henkilökohtaiset mahtavat suoritukset: molemmat jätkät vei rightilta näyttävästi maaliin. Yksilötaito nousi esiin. Ja sitten Osala naulasi arkun. HIFK vei peliä, mutta tällaiset ratkaisijat puuttui.

Homman ydin oli siis siinä, ja joukkueiden välinen ero, että tarvittaessa Kärpiltä löytyi sitä henkilökohtaista ratkaisukykyä, kun tarvitaan tehoja ja maaleja. Erittäin kova juttu Kärpiltä mennä Helsinkiin tuossa vaiheessa sarjaa ja pelata nollapeli: Vehviläinen pelasi mahtavan pelin.

HIFK ei saanut kuparista rikki ja tommosen pelin voittaminen 3-0 on todella kova suoritus.

Tappara – HPK

Erittäin hyvä sarja. Faktahomma on se, että neljä voittoa pitää raapia: HPK otti neljä ja Tappara kaksi. HPK täysin ansaitusti finaaliin.

Mikä oli silmiinpistävää, niin HPK:n peli-ilo, sitoutuminen ja joukkueena esiintyminen – kyllä voi sanoa, että päävalmentaja Pennanen ja hänen johtoryhmänsä ovat tehneet jäätävää jälkeä tämän kevään playoffeissa; lähettivät TPS:n ja nyt mestarisuosikki Tapparan laulukuoroon.

Iso hatunnosto Pennaselle, miten se on raapinut porukasta kaiken irti. Siellä on jokainen hyväksyny roolinsa, siellä on tullu sellaisia piikkejä, Nikkilä taitaa pakkina johtaa pistepörssiä ja Larmi löi puhtaasti Heljangon 5-0. Sai kaiken ryhmästä irti.

Erittäin iso plussa myös Rinkelinmäen sikakatsomalle ja kotikatsomolle – sen aisti ihan hallin ulkopuolelle. Valtaisa buumi Hämeenlinnassa. Pudotuspelien koutsin titteli menee Pennaselle. Liikkuvaa ja vauhdikasta peliä.

Kun katotaan Tapparan osalta faktoja, niin kuusi peliä semifinaaleissa ja 11 tehtyä maalia eli alle kaksi per peli. On selvää, ettei riitä. Samaten ylivoimapelaaminen oli huonoa ja todella monta alisuorittajaa siihen tasoon nähden, mitä finaaleihin pääseminen vaatii ja siihen tasoon, jolla piti pelata.

Ehdottomat valopilkut olivat Kuusela, joka teki fantastista ja tehokasta työtä, sekä valtavalla työmäärällään Otto Rauhala. Siinä oli ihan kärkihyökkääjät. Ja, jos jättää viimeisen pelin karmean virheen, niin Suhonen pelasi huimasti alakerrassa.

Mutta ennen kaikkea ylivoima ja tehot olivat Tapparan ongelmana. Työtä tehtiin, mutta ei tuottanu tulosta.

Maalivahtipeli ratkaisi myös: etenkin kolme viimeistä peliä. HPK vei selkeästi maalivahtipelin.

-Juti

Lue myös:
NHL Pudotuspelit 2019 – tässä otteluparit, ohjelma ja aikataulut!