Kommentti: Tuomo Ruudun mukanaolo perusteltua – peliä ei pelata fläppitaululla!

Tuomo Ruudun mukanaolo Nuorten Leijonien valmennuksessa oli täysin perusteltua, halusi sitä Petteri Sihvonen, ja hänen seuraajansa, ymmärtää tai ei.

Olen viime päivinä seurannut huolissani Nuorten Leijonien valmennusjohdon ja ennen kaikkea joukkueen apuvalmentajana toimineen Tuomo Ruudun ympärillä vellonutta keskustelua.

Kaikki lähti liikenteeseen siitä, kun kaikkea mahdollista liikkuvaa maan ja taivaan välillä kritisoiva Petteri Sihvonen kuvaili jo viime toukokuussa Suomen Jääkiekkoliiton päätöstä palkata Ruutu osaksi Nuorten Leijonien valmennusjohtoa “veriseksi vääryydeksi” Kiekkokiuas-studiossa.

– Tämä vetää suorastaan surulliseksi. Meillä on paljon valmentajia, jotka ovat tehneet pitkän päivätyön ja heidät ohitetaan NHL-pelaajan statuksella. Ruutua ei voi moittia, vaikeaa olisi sanoa “ei kiitos”. Hän tulee kertomaan ehkä kymmenen vuoden päästä, kun oppii valmentamaan, että oli ihan väärässä paikassa.

Tässä kohtaa haluan heittää ilmoille kysymyksen: Petteri, miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Kaikkein pöyristyttävintä on se, että monet ovat allekirjoittaneet Sihvosen näkökannan vielä kisojenkin jälkeen – siis niiden kisojen, jotka toivat Suomelle ne kirkkaimmat mahdolliset mitalit.

Ruudun on väitetty saaneen Jääkiekkoliitolta suojatyöpaikan ja pelkästään siksi, että hän on entinen Leijonien pelaaja ja entinen NHL-pelaaja; toisin sanoen näiden “näkijöiden” mielestä Ruudulla ei ollut mitään virkaa Nuorten Leijonien penkin takana.

Ja kyllä, se on totta – Ruutu on entinen Leijonien pelaaja. Vieläpä menestynyt sellainen.

Hän on myös yli 700 NHL-ottelun konkari, joka on nähnyt pelaajaurallaan kaiken mahdollisen.

***

Otetaan nyt tämä vallalla oleva olettamus käyttöön ja kuvitellaan, että Tuomo Ruudulla ei ollut Nuorten Leijonien pelilliseen palapeliin annettavaa, koska siitähän tässä nyt ympäri sosiaalista mediaa kitistään.

Kuvitellaan siis, että hän on “entinen pelaaja vain”.

Mitä sitten?

Jokaisen vähääkään nykypäivän valmennuksesta jotain ymmärtävän tulisi tajuta se, ettei jokaisen valmentajan tarvitse suinkaan olla mikään supertaktikko.

Ei Suomen Jääkiekkoliitto ja Nuoret Leijonat mestariksi johdattanut päävalmentaja Jussi Ahokas tuoneet Ruutua alle kaksikymppisten maajoukkueen penkin taakse kehittämään Suomen pelikirjaa, vaan hänet tuotiin sinne mentoroimaan nuoria pelaajia.

Olemaan heille tuki ja turva, kun he sitä tarvitsevat.

Kun nimittäin nuorella pelaajalla on vaikeaa, sitä tilannetta ei ratkaista fläppitaululla, vaan puhumalla.

Onkin täysin käsittämätöntä, ettei esimerkiksi Petteri Sihvosen kaltainen pitkän linjan jääkiekkotoimittaja, ja entinen valmentaja, kykene näkemään tai myöntämään tämän puolen läsnäoloa pelissä nimeltä jääkiekko.

***

Nykypäivän valmentaminen on isoilta osin ihmisjohtamista.

Pelillinen sapluuna, ja siihen keskittyminen, ei ole suinkaan valmennusjohdon ainoa tehtävä, vaan yhtälailla tärkeää on antaa pelaajille henkiset valmiudet suoriutua kaukalossa.

Ja, kun puhutaan MM-turnauksen kaltaisesta erittäin lyhyestä tapahtumasta, mentaalipuolen tapahtumat sen kuin korostuvat.

Vaikeudet on kyettävä ylittämään todella nopeasti ja se tapahtuu ennen kaikkea keskustelemalla. Toki taktisia viilauksiakin tehdään, mutta yksilötasolla keskustellaan, kuunnellaan ja annetaan ohjeita.

Tästä edellä mainitusta syystä Tuomo Ruutu oli osa, ja erittäin tärkeä sellainen, Nuorten Leijonien valmennusjohtoa.

Hän oli pelaajille se mentori, jonka puoleen kääntyä, kun itseluottamus ei ollut kunnossa. Kun tekeminen kaukalossa tuntui vaikealta. Tai, kun oli jotain kysyttävää.

Ja Nuorilla Leijonilla oli omat vaikeutensa; siinä vaiheessa sen parempaa ääntä kellossa ei ole kuin kaiken itse nähnyt ja kokenut entinen pelaaja – vieläpä Ruudun kaltainen sellainen.

***

Kun puhutaan seurajoukkueessa pelaavasta nuoresta pelaajasta, vaikeiden aikojen kohdalla hän kääntyy kokeneiden pelaajien puoleen.

Alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa tätä luksusta ei ole olemassa, sillä niitä kokeneita pelaajia ei juurikaan ole.

Tuomo Ruutu oli näille nuorukaisille se “kokenut pelaaja”.

Jokainen tässä Nuorten Leijonien mestarijoukkueessa pelannut nuorimies, tai poika, sai mahdollisuuden kysyä Ruudun kaltaiselta ex-pelaajalta tämän näkökantaa asioihin.

Eikä kyse tarvinnut olla edes henkisen puolen jutuista, vaan myös niistä yksilötason pelillisistä nyansseista.

Kyllä itse muistan, miten kokeneen pelaajan esim. Teemu Selänteen neuvot maalintekoon olivat huomattavasti laadukkaampia, kuin päävalmentajalta saadut.

— Esa Pirnes (@essipir12) January 8, 2019

Petteri Sihvonen ja kumppanit: ei Tuomo Ruutu varastanut kenenkään valmentajan paikkaa Nuorten Leijonien penkin takana, vaikka nyt niin koettekin.

Jos sinne olisi tarvittu lisää taktista osaamista, sitä olisi tuotu; ei kukaan ottanut Ruutua mukaan “huvikseen”.

Sen sijaan sinne tarvittiin Ruudun kaltainen persoona ja tulos seisoo taululla.

Marko Ollonqvist
Toronto

Lue myös:
Vihdoin on kansan vuoro puhua: Äänestä Vuoden Paras Urheilija!