JUTIN RILLI: Jopa venäläiset kattoo videoita meidän tekemisestä!

JUTIN RILLI käy kuumana ja tässä blogikirjoituksessa liikun omista pelivuosista nykypäivään: jopa venäläiset kattoo videoita meidän tekemisestä!

Ennen sitä puhuttiin – sillon yhteen aikaan – joka paikassa pelikirjoista ja systeemeistä, ja kyllä tietty pitää joku systeemi edelleen olla, mutta pitää olla ennen kaikkea riittävän hyviä pelaajia, jotka tajuaa pelin.

Erkka Westerlund, Jukka Jalonen, Lauri Marjamäki – ne on valmentajia, jotka on ajanu sitä, että pitää tunnistaa se tilanne, mikä siellä kentällä on. Enää ei piirretä jokaista liikettä ja siirtoa valmiiksi ja käsketä liikkua kirjaimellisesti niiden mukaisesti. Pitää tunnistaa ne kaukalossa olevat tilanteet.

Esimerkiksi moderni pakkien peli: kun lähdetään hyökkäämään, niin hyökätään viidellä. Jos pakki pystyy karistamaan hyökkääjän jaloistaan, niin se on ylivoimahyökkäys.

Tilannepelaaminen on ytimessä. Sebastian Aho, Aleksander Barkov ja Mikko Koivu – ne pelaajat, joilla on kompuutteri päässä. Ne tekee ja vie peliä. Ne tuntee oman arvonsa ja vastuunsa. Ja nämä asiat on muuttunu todella paljon ihan viimisen viiden vuoden aikana. Se, mitä valmentajat tekee ja sopii – ne viivat taululla – niiden tarkoitus on vaan tukea ja auttaa pelaajia.

Ja paljon on muuttunu myös vauhti. Ehdoton vaatimus tänä päivänä on luistelu ja liike.

Ennen pelattiin paljon niin sanottua poltetun maan taktiikkaa eli puolustusvoittoista peliä. Träppiä. Nykypäivänä, kun tulee Laineet, Ahot, Teräväiset, Barkovit ja Rantaset, niin tuollaset pelaajathan murtaa träpin kuin träpin.

Ollaan menty pelinomaseen suuntaan ja Suomi ihan kärkipäässä.

***

Suomalainen valmennus on aivan maailmanluokkaa nuorten ja aikuisten tasolla.

Iso kiitos siitä kuuluu Kalervo Kummolalle ja kumppaneille. Kun kotikisat järjestettiin viimeksi vuonna 2012 ja 2013, tehtiin niillä 13 miljoonan euron voitto, ja sitä rahaa on käytetty muun muassa siihen, että jokaiselle Liiga- ja Mestis-paikkakunnalle on palkattu taitovalmentaja.

Nyt se tulos alkaa näkyä.

Suomessa ei ihan tajuta, että suomalaiset pelaajat ja Suomen maajoukkue ovat valtavassa arvossa maailmalla.

Se on, kun juttelee ihmisten kanssa Pohjois-Amerikassa, jotka on siellä ihan ytimessä, niin se viesti on tämä: kun suomalainen pelaaja tulee Pohjois-Amerikkaan, niin se on h*lvetin hieno heille, kun että sinne tulevat suomalaiset ymmärtävät peliä. Ja nimenomaan joukkuepeliä.

Ja sama juttu KHL:ssä.

Jopa venäläiset kattoo videoita meidän tekemisestä. Ei tätä tapahtunu vielä 1980- ja 1990-luvuilla.

***

Siitä mä annan ihan s*atanasti sapiskaa, että Liigaa pelataan maajoukkueturnauksien aikana, koska siinä joutuu kärsijän rooliin pelaajat.

Maajoukkue antaa pelaajille mahdollisuuden mennä eteenpäin urallaan. Tulee maajoukkueturnaukset, tulee MM-kisat ja näyttöjä annetaan joka paikkaan.

Se on ihan käsittämättömän luokan miinus, jonka annan tästä.

Uskomatonta on, että ei pystytä sopimaan. Ja mä en ihan ymmärrä, ettei pelaajayhdistys paina päälle tämän kanssa oikein kunnolla. Maajoukkue on näyteikkuna pelaajille ja kunnia-asia pelaajille.

Jos mennään tällä, että seurat sanoo “meillä on peli, älkää ottako meidän pelaajia”, niin pelaajat siinä kärsii. Ja tässä maajoukkue joutuu ikävään välikäteen.

Jos KHL ja SHL saadaan tauolle maajoukkueturnausten aikana, niin ei tämän pitäisi olla näin vaikeeta hei.

Ei se voi olla näin vaikee juttu. Maajoukkue > vahvat otteet MM-kisajoukkueessa > valtavat näytöt maailmalle.

***

Mitä sitten tulee pelaajien turvallisuuteen, toisten pelaajien kunnioittamiseen ja niin pois päin, niin kyllähän se oikeeseen suuntaan on menny.

Mutta sääntöjärjestelmä ei ole tarpeeksi ankara. Taklaukset kuuluu lajiin, mutta valitettavasti, kun näkee näitä päähän kohdistuneita taklauksia ja selkäpuolelta tulevia taklauksia, jotka on aina turhia, niin niihin sääntöjärjestelmän täytyy puuttua; toki vahinkoja tulee aina.

Mutta se, että kaukaloon tuotaisiin poliisit – kyllä goonien aika on auttamattomasti ohi.

Kyllä liigojen ja sarjojen täytyy pystyä pitämään huolta.

Kun vauhdit on koventunu niin hurjasti, niin näistä puun takaa tulevista taklauksista pitäis jakaa paljon kovempia rangaistuksia.

Kostaminen ja tällaiset – ne sen sijaan on mennyttä aikaa. Kyllähän paras kuitti on aina maali. Kun joku pelaaja pöhöilee, niin aina paras tapa kuitata se on tehdä maali ylivoimalla.

***

Pelimääristä puhutaan paljon. Jos pelimäärät alkaa vähenee, niin seurojen tulot alkaa vähenee. Ei se ole mikään ratkaisu.

Kyllä mä näkisin sillä tavalla, että pelipäivät keskiviikko, torstai, perjantai ja lauantai. Yksi sunnuntai-peli syksyllä ja yksi tammi-helmikuussa. Siinä jäisi harjoitteluun sunnuntai, maanantai ja tiistai.

Ja sitten ne pelaajat, joiden pelimäärät jää kymmeneen minuuttiin pelissä, niin pitäisi keksiä joku ylimääräinen harjoite, jonka nää kaverit tekee siihen pelin päälle. Saataisiin se kuorma samaan kuin 20 minuutin pelaajilla ja pääsisivät kehittymään harjoittelun kautta.

Myös joukkuemääristä puhutaan paljon.

Kyllä mä ymmärrän, että halutaan saada Mikkeliin pelaamaan Kärpät, TPS, Tappara ja HIFK – näitä kovia joukkueita. Päätökset Liigan koosta on tehty tietyin perustein. Mutta onhan se totta, että kärjen ja hännän välinen ero on valtava. On Ruotsissakin esimerkiksi kärki irronnu hännästä, mutta se kärki on tasainen.

Mutta suljetusta sarjasta mä en tykkää, kuten viime viikon blogissa kävi ilmi.

Pakko olisi esimerkiksi KooKoon ja näiden päästä pleijareihin. Mikään ei tapahdu hetkessä, mutta ei voi olla, että mennään vuosikausia ilman pleijareita. Siinä kokonaisvaltaisessa kehittämisessä on haasteita.

Mennään eteenpäin.

-Juti

Lue myös:
NHL Trade Deadline 2019 – huhut ja kaikki siirrot aina NHL Trade Deadline -päivään saakka!