Miksi Suomi ei yhdistä voimiaan kasvavalla pelialalla ja ota ulkomaista rahaa sisään?

Tilanne suomalaisen pelialan kannalta on jo pitkään ollut surkuhupaisa, kiitos monopolin. Pieni kansa siirtelee monopolin suojissa rahaa taskuista taskuihin, usein vähävaraisten taskuista rikkaiden taskuihin ja koko jättimäinen ala on lukittu.

Monopoli on muinaisjäänne, Suomi häviää miljoonia joka päivä

Miksi meillä on yhä tämä muinainen monopoli? Kuten Helsingin yliopiston talousprofessori totesi, kyseessä on rakenteellinen korruptio, jossa edunsaajat ja lainsäätäjät saavat monopolilta suoraa rahallista korvausta, kunhan puhuvat monopolin puolesta. Siksi. Veikkauksen hallintoelimissä istuvat kansanedustajat saavat suurta kuukausipalkkaa Veikkaukselta , kunhan vaan muistavat suojata monopolia.

Monopolin johto saa tuloksesta palkkion. Mitä enemmän pelaajat häviävät, sitä enemmän monopolijohto saa palkkaa. Miten tämä on mahdollista, kun monopolin pitäisi vähentää peliongelmia? Ymmärtäisin bonukset ja jättipalkkiot, jos Veikkaus olisi globaali toimija ja kilpailisi paikastaan menestyksekkäästi, kuten sen pitäisikin tehdä. Monopoliasemassa taas johdolle pitäisi maksaa bonuksia mahdollisimman pienestä tuloksesta.

Kun tähän soppaan lisätään vielä edunsaajien höpöhöpö-lausunnot, näyttää tilanne melko surulliselta. Viimeisimpänä tähän höpöhöpö-ketjuun liittyi Rosa Meriläinen, joka johtaa kulttuurijärjestöä. Kaikella kunnioituksella, menee aika paksuksi. Vailla mitään ymmärrystä pelimarkkinasta ja Suomen mahdollisuuksista kv-markkinassa Meriläinen kertoo pokerinaamalla monopolin olevan paras peliongelmaisuuden ehkäisijä vaikka 50% tuotoista tulee ongelmaisilta / köyhiltä / ikääntyneiltä.

Eikä tässä vielä kaikki. Veikkausvoittovaroilla tuetaan puolueiden ja ay-liikkeiden lomatoimintaa. Itkettäisi, jos ei naurattaisi tämä suhmurointi.

Minua on lähestynyt usea järjestöjohtaja, jonka edustama järjestö on Veikkauksen edunsaaja, heidän toimintansa siis perustuu Veikkauksen rahoihin. Lähes kaikkien viesti on ollut sama: “Meidän toiminta loppuisi, jos monopoli purettaisiin.”  Kaikille olen vastannut: “Ei. Teidän toiminta, tai ainakin usean järjestön toiminta loppuu tai on vähintäänkin uhattuna, jos monopolia ei pureta.”  Heille on maalattu täysin virheellinen kuva siitä, että monopolin purkaminen tarkoittaisi Veikkauksen loppua, kun se on pikemminkin päinvastoin.

Muut avaavat, Suomi jumittaa ja estää kasvun

Ruotsi avaa pelimonopolinsa nyt tammikuussa 2019, kuten moni muukin on viisaasti avannut. Jopa USA avaa. Suomessa nukutaan onnen ohi ja hävitään joka päivä miljoonia, kun yhtä maailman suurimmista aloista ei ymmärretä avata. Suomessa siirrellään pienen kansan rahaa taskuista taskuihin ja noin 50% monopolin tuotoista tulee 5% pelaajista, peliongelmaisilta ja köyhiltä.

Ainoa järkevä tapa turvata Veikkauksen kotimaan asema ja kasvu olisi avata markkina ja valjastaa Veikkaus myös kv-toimijaksi. Suomesta ei ole enää enempää rahaa tarjolla, eikä olisi tähänkään varaa. Suomalainen häviää peleihin keskimäärin 500€ vuodessa, joka on maailman kärkilukemia. EU:ssa vain irlantilaiset häviävät enemmän rahapeleissä kuin suomalaiset. Veikkaus käyttää myyntiin ja markkinointiin €213,6M, siis maassa, jossa heillä on monopoli. Miksi ihmeessä monopolin täytyy mainostaa tuotteitaan, jos ja kun ainoa oikeutus monopoliin on peliongelmien ehkäisy. Veikkauksen tuotoista noin 50% tulee 5% pelaajista, tätä 5% yhdistää mm. peliongelmaisuus, työttömyys ja ikääntyneisyys. Näihin faktoihin tukeutuen on täysin yksiselitteistä ettei valtion monopoli hillitse rahapelihaittoja, päinvastoin, se lisää niitä.

Nykysysteemissä raha karkaa koko ajan yhä enemmän ulkomaille, koska Veikkaus ei pysty monopolilainsäädännön takia kilpailemaan kunnolla, kertoimet ja palautusprosentit ovat huonompia jne. Markkinaa paremmin ymmärtävä nuori sukupolvi pelaa yhä useammin kv-toimijalle, koska saa paremman tuotteen ja kertoimet rahoilleen. Yhä harvempi suomalaisnuori menee kioskille rastittamaan lappuja lyijykynällä. Yhä useampi suomalaisnuori vertailee tuotteita, kertoimia ja ostaa parhaan mahdollisen tuotteen, terveisin internet.

Uhkailua ja junttakirjeitä

Veikkaus on turvannut asemaansa ja vuosia erittäin kyseenalaisin keinoin, etenkin urheilun parissa. Siis sen parissa, joka synnytti aikoinaan koko veikkauksen. Tänä päivänä suomalaisesta urheilusta on tullut monopolin suurin kärsijä. Useat suomalaisurheilijat ovat painostuksen alla joutuneet luopumaan isoista peliyhtiösopimuksista, koska tämä ei ole sopinut liitoille tai monopolille. Jos et toimi kuten sanomme, et kilpaile tai pelaa, on kuulunut viesti kabineteissa. Itselläni on tästä kymmenittäin kokemuksia ja kahden käden sormet eivät riitä siihen kuinka monta työtarjousta olen joutunut jättämään väliin, koska toimin kv-peliyhtiöiden kanssa. Näistä joskus lisää, mutta ei nyt.

Veikkaus pakkopönkittää asemaansa ja hakee hyväksyntää toiminnalleen ostamalla suurimmat tähtemme keulakuvikseen, kuten Litmasen ja Selänteen. Veikkaus nimisponsoroi Veikkausliigaa puoliväkisin ja montaa muuta näkyvää kohdetta, jotta näyttäisi hyvältä. Rivit kuitenkin hajoilevat suuremmin kuin koskaan. Litmanen oli jo Betssonin brändilähettiläs, kuten myös Susijengi-tähti Petteri Koponen. Koposen tapaus on muuten yksi härskeimmistä ja on pysynyt ihmeellisen piilossa. Koposen pelaaminen EM-kisoissa oli uhattuna johtuen kv-peliyhtiösopimuksesta. Veikkaus ja Koripalloliitto ostivat Koposen sopimuksen ulos kaikessa hiljaisuudessa ja Koponen sai edes jotain vastinetta markkina-arvolleen, ei tosin sitä arvoa, joka olisi kuulunut saada.

Kunniavelka-rivistä ovat karanneet myös mm. Leo Komarov (NordicBet), Perparim Hetemaj (Unibet), Esa Tikkanen (Unibet) ja kruununjalokivi Vesa-Matti Loiri (Kolikkopelit). Ja näitä rintamakarkureita tulee jatkossa huomattava määrä lisää. Zlatan oli kaukaa viisas ja perusti oman peliyhtiönsä, Bethardin.

Hauskaa on ollut myös lukea jatkuvia hyökkäyksiä kv-peliyhtiöiden kanssa toimivia suomalaisia kohtaan. Varsin usein nämä hyökkäykset ovat tulleet juuri monopolin rahapuun suojateilta. Suurin osa meistä kv-peliyhtiöiden kanssa toimivista on kuulemma pahoja affiliaatteja, jotka hyötyvät pelaajien tappioista. Melkoinen neronleimaus, nimittäin jokainen pelialan korvaus maksetaan pelaajien tappioista, myös Veikkauksen johdon palkat ja bonukset. Vai kuvitteliko joku, että ne maksetaan suomalaisten lottopelaajien voitoista? Onkin syytä todeta, että Veikkauksen johtoporras on Suomen suurin affiliaatti, mitä enemmän pelaajat häviävät, sitä enemmän he saavat tulospohjaista palkkaa. Jokainen suomalainen kioskiyrittäjä on myös affiliaatti, hekin saavat korvausta pelaajien tappioista. Veikkauksen suojissa ja heidän palkkalistoillaan vetovihjeitään antava, kaikki ulkomaiset toimijat tuomitseva henkilö on myös affiliaatti, hänenkin palkka maksetaan pelaajien tappioista. Affiliaatti-sana on yritetty kääntää kovin ikäväksi vaikka tässäkin on kyseessä jättimäinen ala, joka ei todellakaan koske vain pelialaa. Moni matkailusivusto on affiliaatti, he saavat siivun jokaisesta heidän kauttaan myydystä matkasta. Tai kun törmäät netissä postaukseen, jossa tarjotaan alennusta koodilla “XX”, sekin on affiliaatti-toimintaa. Tarjouksen antaja saa siivun jokaisesta ostosta.

Veikkaus rahoittaa ulkomaisia pääomasijoittajia, vaikka toisin väittää

Veikkaus kertoo viestinnässään kotimaisista asioista, painottaa että suomalainen voittaa aina. No näinhän asia ei ole. Suuresti arvostamani Veikkauksen varatoimitusjohtaja maalailee kuvaa pahoista maltalaisista peliyhtiöistä, joissa tuotot karkaavat sijoittajien taskuihin. Onkin melko hauskaa, että myös Veikkaus rahoittaa ja jakaa tuottojaan ulkomaisille sijoittajille, vaikka toisin väittää.

“Nummikoski huomauttaa Helsingin Sanomissa, että rahapelien tuotto menee aina jonnekin – se ei katoa tyhjyyteen. Se voi mennä Maltalle pääomasijoittajille tai valtion budjettiin. Tai sen voi ohjata korvamerkittynä hyviin kohteisiin, kuten Suomessa.” Tästä on helppo olla Nummikosken kanssa samaa mieltä.  Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että rahapelien tuottoa eivät ole jakamassa ainoastaan Veikkaus ja Unibet/Betsson/Mr Green/Leo Vegas/Bethard ym. enimmäkseen ruotsalaisten perustamat Maltalle sijoittuneet firmat.

Noin kuukausi sitten Veikkaus julkisti tehneensä sopimukset pelitoimittajien NetEntin ja Yggdrasilin kanssa, “ruotsalais-maltalaisia” nämäkin, toinen pörssiyritys ja toinen pörssiyrityksen tytäryhtiö, joten taustalla saattaa hääriä jopa Nummikosken kammoamia pääomasijoittajia. Suomessa tämä jäi hyvin vähälle huomiolle, ulkomailla liike noteerattiin laajasti. NetEntin pörssikurssi nousi kymmeniä prosentteja julkistuksen jälkeen. Toistaiseksihan Veikkauksen ja RAY:n asiakkaille on ollut tarjolla vain Veikkauksen omat ja Man-saarella pääkonttoriaan pitävän järjestelmätoimittaja Playtechin pelit. Kansainväliset operaattorit maksavat hyvin karkeasti 10 prosenttia pelikatteestaan pelitoimittajille. Veikkaus on toki näistä useimpiin verrattuna jättiläinen, joten diilit ovat varmaankin edullisempia. Näiden pelitarjoajien ottamista valikoimiin perusteltaneen “kilpailukykyinen monopoli/houkutteleva laillinen pelivaihtoehto” logiikalla, mutta kuitenkin mielenkiintoisia kysymyksiä herää. Eivätkö Veikkauksen omat pelit ole kilpailukykyisiä vai onko pelien kehittäminen liian kallista? Onko kannattavampaa keskittää resurssit yhteiskuntasuhteiden ja liikepaikkaverkoston kehittämiseen? Miksi vaihtoehtoisten pelitarjoajien osalta jäljet johtavat Maltan kautta Ruotsiin, tai Playtechin tapauksessa Man-saaren kautta Israeliin, eikä Suomeen, jossa kuitenkin pelialan osaamista on muuten ilmeisesti olemassa? Onko syynä se, että Ruotsiin on yksityisen pelialan vetämänä kasvanut kokonainen toimialan ekosysteemi, josta Suomi on jäänyt lähes osattomaksi? Mitä tapahtuu kun NetEntin ja Yggdrasilin ynnä muiden ulkomaisten toimijoiden pelit tulevat tutuiksi kasvavalle joukolle suomalaisia? Onko tuloksena se, että kasvava osuus suomalaisten rahoista menee Veikkauksenkin kautta pelatessa ulkomaisille pääomasijoittajille? Onko sillä mitään väliä? Myydäänhän Alkossakin ranskalaisia viinejä.

Markkina auki ja suomalainen peliyhtiö maailmalle, ennen kuin on myöhäistä

Suomalainen osaaminen on äärimmäisen arvostettua pelialalla. Oli sitten kyseessä Supercellin videopelit, kasinopelit, urheiluvedonlyönti, esports tai jokin muu pelaamisen muoto. Oikeastaan lähes kaikki pelaaminen on jollain lailla rahapelaamista. Jos vertaamme pelialan osaamistamme väkimäärämme, olemme kansana todennäköisesti maailman osaavin ja tehokkain pelialatoimija. Harmillisesti rahapelialalla suuri osa suomalaisosaamisesta karkaa ulkomaille ja kv-yhtiöihin, koska kotimaassa on työnteko ja uralla eteneminen täysin estetty, ellet sitten halua suuntautua monopolin suojatiksi.

Markkinan avautuessa Suomeen tulisi työpaikkoja, huomattavia lisäsummia urheiluun ja mediaan ja Veikkauksen kivijalka-asema kotimaassaan säilyisi satavarmasti. Mikä parasta, Veikkaus saisi alkaa lapioida rahaa sisään ulkomailta, mikä ikinä se kv-brändi sitten olisikaan. Ajatella, jos Supercellin porukalle oltaisiin sanottu, että hyviä pelejä teette, mutta voitte tehdä niitä vain keravalaisille. Ajatella, jos suomalaisen, kansainvälisesti arvostetun peliyhtiön keulakuvana voisikin toimia Litmasen sijaan Ronaldo tai Apulannan sijaan Metallica.

Veikkaus on erittäin osaava talo, jossa fiksuimmat ymmärtävät nykyisen tilanteen kestämättömyyden, mutta eivät voi sitä ääneen sanoa. Olisi aivan mahtavaa, jos voisimme yhdessä Nummikosken kanssa viedä suomalaista pelialan jättibrändiä maailmalle.