NHL-tähtiäkin kovemmat suomalaiset kisaturistit Berliinissä

Yleisurheilun EM-kisat käynnistyvät tänään Berliinissä. Suomalainen yleisurheilu ei tule mitalisateessa paistattelemaan, eikä Suomen Urheiluliiton tekemä työ ole varsinaisesti yleisurheilumme asemaa ainakaan parantanut.

Kaikki puhuvat mitaleista ja mitalitavoitteista, elämme edelleen mennyttä aikaa, jolloin Suomi oli yleisurheilun suurvalta, kiitos lähinnä juoksijoiden ja heittäjien. Mitään heiltä pois ottamatta täytyy todeta, että entisaikojen kilpailu oli todella paljon pienempää nykyiseen verrattuna.

Urheiluliitto kertoi viralliseksi mitalitavoiteeksi 3-4 mitalia, tavoite on absurdi monellakin tapaa. Kyseessä ei ole joukkue, kyse on yksittäisistä urheilijoista, jotka tekevät päivätyönsä täysin itse, usein köyhyysrajan tuntumassa toi jopa sen alla. Tästä syystä en ymmärrä Suomen mitalitavoitteen asetantaa ollenkaan, jokainen urheilija tekee tavoitteet itsenäisesti. Kun taas joukkuelajeissa ymmärrän mitalitavoitteen varsin hyvin, kysesssä on aina yhteinen projekti.

En pidä siitä, että kansalle on jälleen luotu virheellinen mitalitavoite, joka ei perustu todellisuuteen tai numeroihin. Suurelle yleisölle ollaan annettu urheilijoiden lyömäaseet jo etukäteen, virheellisesti. Jos yksikin suomalaisurheilija ottaa EM-mitalin, se on jo hurja suoritus. Lähimpänä mitalia lienee kävelijä Aku Partanen. Muita mahdollisia, mutta erittäin epätodennäköisiä mitalisteja ovat Oliver Helander, Simo Lipsanen, Kristiina Mäkelä ja Nooralotta Neziri. Heidän mitalinsa vaatisi totaalista itsensä ylittämistä ja useamman kilpakumppanin epäonnistumista.

Meillä on paha tapa haukkua kisaturisteiksi etenkin yleisurheilijoita, jotka eivät pärjää arvokisoissa. Moni heistä on fyysisesti ihan helvetisti kovempi urheilija kuin miljoonaliksaa nostava NHL-tähti. Yleisurheilu on raakaa suorittamista, peli on armollisempi. Ja tässä kohtaa en halua ottaa mitään pois joukkueurheilun tähdiltämme, en tietenkään. En kuulu siihen sarjaan, jonka mielestä joku toinen laji on paska tai sitä harrastaa liian vähän jne. Haluan ainoastaan nostaa esiin sen kuinka kovia naisia ja miehiä yleisurheilukärkemme ovat, he ovat kaikki todella hurjia ja kokonaisvaltaisia urheilijoita.

Kuten olen useasti todennut, tie yksilöurheilijan ammattiin on huomattavasti kivisempi kuin joukkueurheilussa. Ei ole seuraa palkanmaksajana, kaikki tehdään ja hankitaan itse. Kun joukkueurheilijalle tulee huono peli, ympärillä on koko joukkue ja seuraava peli odottaa usein jo muutaman päivän päässä. Kun 50km kävelijällä tulee paskat housuun kesken kisan, ainoa korjausliike löytyy lähimmästä vessasta ja seuraava arvokisa on vasta muutaman vuoden päästä.

Yleisurheilu on ja tulee aina olemaan kaikkien urheilulajien isä- ja äitilaji. Jos suomalainen yleisurheilu haluaa pyrkiä suosta ylös, on siihen vain yksi lääke: satsaus valmennukseen. Kuten suuresti arvostamani Arto Bryggare hetki sitten totesi, suomalainen yleisurheilu tarvitsee 50 ammattivalmentajaa per heti, jos haluamme saada jotain merkittävää tulosta aikaiseksi. Bryggare todella tietää mistä puhuu. Suomalaisgeeneillä hankittu pikamatkan olympiapronssi ja MM-hopea on niin tajuton suoritus, että Bryggarea kannattaisi kuunnella huomattavasti nykyistä tarkemmalla korvalla.