Kolumni: Ethän klikkaa tätä auki, ethän?!

Ethän klikkaa, ethän? Menit sitten kuitenkin klikkaamaan. No, onneksi se ei tässä kohtaa haittaa, koska tämä on julistus klikkijournalismia vastaan. Toistaiseksi allekirjoittaneen viimeinen sellainen.

Tämä. Tuo. Se.

Nämä. Nuo. Ne.

Joka. Mikä. Kumpi. Kumpainen.

Olen nyt taistellut tässä kokonaisen vuosikymmenen ajan tuulimyllyjä vastaan, mutta klikkijournalismi on edelleen voimissaan, aivan kuten se oli tämän nyt päättyvän vuosikymmenen alussa. Ja tällaisena pienenä välihuomiona: moni ajattelee uuden vuosikymmenen vaihtuneen jo vuosi sitten, mutta ajanlaskun osalta se tapahtuu vasta nyt.

Nuorena toimittajana, 2010-luvun alussa, ajattelin naiivisti, että klikkijournalismi tulee näkemään viimeiset päivänsä tämän nyt päättyvän vuosikymmenen aikana. Olin itse rakentamassa sivustoa nimeltä Jääkiekkoexpertti, joka lähti avoimeen sotaan klikkijournalismia vastaan.

Ja tuo sivusto oli suosittu: moni uskollinen lukija kertoi, miten he olivat nähneet kirjoituksen jostain aiheesta valtamediassa, ja kun he halusivat tietää asiasta enemmän, ottivat he suunnakseen Jääkiekkoexpertin.

Mutta sivusto ei ollut riittävän suosittu. Kasvu oli tasaista, mutta lopulta liian hidasta ja siihen kaikki kaatui, kun henkilöt omistajapohjassa vaihtuivat.

En kuitenkaan missään vaiheessa antanut periksi, en edes Jääkiekkoexpertin loppuessa, vaikka samaan aikaan toinen toistaan karmaisevampia klikkiotsikoita rakentaneet sivustot kasvattivat suosiotaan.

Minne ikinä olenkaan mennyt, sinne olen tämän taisteluni vienyt.

***

Nyt, kun olen kirjoittamassa tätä artikkelia, jätän valtikan tuossa taistelussa teille – lukijoille, journalismin kuluttajille, Suomen kansalaisille.

On nimittäin niin, että loppujen lopuksi valta on teillä.

Teillä on mahdollisuus jokaisella klikkauksellanne määrittää, minkälaista journalismia te tuette.

Avaatteko te auki artikkelin, joka on väritelty aivan tämän tekstin alussa luetelluilla mitään paljastamattomilla ja kaiken sisällön piilossa pitävillä pronomineilla vai annatteko oikeasti tukenne laadukkailla otsikoilla varustetuille artikkeleille, jotka eivät turhia piilottele – siitä tässä on kysymys.

Jos lukija ei enää avaa klikkiotsikkoa, myös mediatahot ovat pakotettuja siihen muutokseen, jonka olisin halunnut nähdä tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana ja jonka niin moni myös teistä olisi eittämättä halunnut nähdä.

Älkää kuitenkaan ymmärtäkö otsikointia väärin, koska myös sitä näkee valitettavan paljon: otsikon houkuttelevuus ei ole sama asia kuin asioiden piilottelu eli klikkiotsikointi. Yksi tärkeimmistä säännöistä, kun tällä alalla kuuluu seuraavasti: “myös erinomainen juttu voi kuolla tylsään otsikkoon”.

Hyvän otsikon ei siis ole tarkoitus paljastaa jokaista yksityiskohtaa, mutta samaan aikaan tahallinen ja tarkoituksenmukainen asioiden piilottelu klikkien toivossa on… No, klikkijournalismia.

Uskokaa tai älkää, teillä on kyky erottaa nämä kaksi edellä mainittua otsikkokategoriaa toinen toisistaan ja olla vaikuttamassa.

***

Kun teet mitä tahansa työtä, oli se sinulle sitten miten kova intohimon kohde tahansa, jossain vaiheessa kaikesta tulee työtä.

Urheilujournalismin parissa se tarkoittaa sitä, että aivosi analysoivat jatkuvalla syötöllä jokaista urheilussa nähtävää ja koettavaa hetkeä, jotka tapahtuvat silmiesi edessä. Fanittaminen on kiellettyä ja puolueettomuus on kaikki kaikessa.

Ja se vie sinulta kyvyn fanittaa, kyvyn olla intohimoinen ja kyvyn suhtautua intohimoisesti johonkin sellaiseen, joka on ollut sinulle koko elämäsi ajan äärimmäisen tärkeää, elämäntapa.

Tästä syystä jatkossa, mutta tuskin kuitenkaan lopullisesti, liityn teidän joukkoon. Olen jälleen yksi urheilun intohimoisista ystävistä, yksi faneista. Aion nauttia urheilusta, en analysoida sitä – ainakaan liikaa.

Se urheilun parissa työskentely nimenomaan journalistin roolissa, se saa jäädä toistaiseksi – ainakin näissä määrin. Ehkä saatan kirjoittaa silloin tällöin urheilusta eri mediatahoille, mutta vain silloin, kun minulla on oikeasti jotain painavaa sanottavaa. Ja se tulee tapahtumaan myös jatkossa ilman niitä klikkiotsikoita ja tulen edelleen jatkamaan taisteluani niitä vastaan, joskin yksityishenkilönä.

Olen viimeiset kymmenen vuotta painanut seitsemän päivää viikossa työpäiviä, joissa useinkaan kellonympärystä ei ole riittänyt. Sanoja olen kirjoittanut noin 2-3 miljoonaa, artikkeleita julkaissut noin 15 000 – 20 000.

Nyt on aika jälleen nauttia urheilusta urheiluna.

Eniten jään kaipaamaan niitä asiallisia keskusteluita lukijoiden kanssa, joissa intohimo urheilua kohtaan on koko ajan läsnä: asioista saatetaan olla voimakkaastikin eri mieltä, mutta keskustelu pysyy koko ajan ruodussa ja vain asiat riitelevät. Olen nimittäin aina halunnut olla toimittajana läsnä lukijoille – en perinteiseen tapaan jossain norsunluutornissa istumassa omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni, kaikkien lukijoiden tavoittamattomissa.

Tässä matkan varrella on tullut tehtyä toki myös virheitä – kyllä, me toimittajatkin teemme niitä samalla tavalla kuin kaikkien muiden ammattikuntien edustajat lääkäreistä poliitikkoihin – mutta ne kuuluvat asiaan. Toivottavasti olet kuitenkin viihtynyt tekstieni parissa, ainakin osan niistä, vaikka et olisi näkemyksiäni välttämättä aina allekirjoittanutkaan.

Kenties siis vielä törmäilemme tekstieni muodossa jossain joskus, mutta nyt on aika hengähtää ja elvyttää se urheilusydän entiselleen. Ja, jos satut törmäämään minuun fyysisesti missä tahansa, voit aina nypätä hihasta ja tulla keskustelemaan urheilusta – paitsi ehkä näin korona-aikana on syytä jättää se hihasta nyppääminen pois.

Kiitos ja anteeksi.

Marko Ollonqvist

KATSO MYÖS:
Kaikki Liigan pelaajasiirrot kaudelle 2020-21!