Kommentti: NHL, nyt on ihan aidosti aika viheltää peli lopullisesti poikki!

Sekä lajin että NHL:n uskottavuuden ja ennen kaikkea ihmisten terveyden on oltava etusijalla: NHL, nyt on ihan aidosti aika viheltää peli lopullisesti poikki!

Perjantai oli melkoinen takaisku NHL:lle, mitä tulee sen suunnitelmiin saattaa NHL-kausi 2019-2020 päätökseen.

Tampa Bay Lightningin joukkueesta kolmen pelaajan kerrottiin saaneen koronaviruksen, kuten myös kahden henkilökunnan jäsenen, minkä seurauksena seuran harjoituspaikat suljettiin. Samaan aikaan julki tuli tieto Toronto Maple Leafsin Auston Matthewsin saamasta tartunnasta – unohtamatta aiemmin tällä viikolla ilmoitettua nimettömän Boston Bruinsin pelaajan sairastumista.

Kaikki merkit osoittavat tällä hetkellä väärään suuntaan.

Kun samaan aikaan luin yliampuvan hehkuttavan uutisen siitä, miten New York Rangers kertoo odottavansa diabetesta sairastavan Kaapo Kakon pelaavan muun joukkueen mukana kauden jatkuessa, sillä hänen kohdallaan asiat ovat TÄLLÄ HETKELLÄ todella hyvin ja häntä on testattu, aloin ihan aidosti huolestua: kyllä, Kakolla voi olla nyt kaikki hyvin, kun hänellä ei ole koronavirusta, mutta tilanne saattaa olla täysin toinen, jos hän saa tartunnan.

Vaikka pääsääntöisesti vakavan koronavirusinfektion riski onkin diabetesta sairastavista ihmisistä kaikkein suurin ikäihmisillä ja muista sairauksista kärsivillä, aihteuttaa koronavirusinfektio korkeamman riskin vakavaan infektiotilaan diabetesta sairastavalle.

Näin kerrotaan diabetesliiton sivuilla:

“Infektiosairaudet lisäävät insuliinin tarvetta, ja infektio yleensä nostaa verensokeria riippumatta diabetestyypistä. Korkea verensokeri lisää virtsan eritystä, jolloin kuivumistila pahenee. Korkea verensokeri myös heikentää sairaudesta toipumista ja altistaa lisäsairauksille, kuten keuhkokuumeelle, korvatulehduksille ja poskiontelontulehduksille.”

Kakko ei ole myöskään ainoa diabetesta sairastava NHL-pelaaja: ainakin Montreal Canadiensin Max Domin, Minnesota Wildin Luke Kuninin ja Tampa Bay Lightningin Cory Conacherin tiedetään olevan diabeetikkoja.

En ihmettelekään tippaakaan Toronto Maple Leafsin Mitch Marnerin toukokuisia kysymyksiä, jotka viittasivat muun muassa Domiin: “Mitä, jos joku sairastuu ja kuolee? Mitä sitten tapahtuu? Kamalaahan tuollaista on ajatella, mutta… Ja, mitä jos hän (Domi) saa sen?”

Niinpä, tässä pyöritellään “mitä jos” -kysymyksiä ihmishenkien ympärillä.

5-6 kuukauden tauon jälkeen kyseessä ei ole enää sama kausi

Kun jalkapallon puolella Euroopan huippusarjat palasivat tauolta, mietin jo tuolloin, mitä kolmen kuukauden tauko tekee kauden ja koko pelin tietynlaiselle uskottavuudelle ja lahjomattomuudelle.

Nyt, kun olen katsonut näitä sarjoja niiden jatkuessa, olen todennut itsekseni, että jollain tasolla nämä pelit voidaan vielä mieltää samaan kauteen niiden pelien kanssa, mitkä pelattiin ennen koronaviruspandemiaa.

Mutta mitäs sitten, kun puhutaan tuplaten pidemmästä tauosta eli 5-6 kuukaudesta? Se on ihan sama kuin joku väittäisi kausien 2018-19 ja 2019-2020 olevan samaa kautta – esimerkiksi mestarijoukkueen kohdalla kausien välinen tauko on vain vajaan neljän kuukauden mittainen normaaleissa olosuhteissa.

Pelaajat tietenkin puhuvat julkisuudessa siitä, miten näin erilaisella tavalla voitettu Stanley Cup on yhtä merkityksellinen kuin mikä tahansa muu, ja jopa vaikeammin voitettavissa – kiitos yhden ylimääräisen pudotuspelikierroksen – mutta samaan aikaan tosiasia on se, että pelaajien on pakko sanoa näin. Etenkin pohjoisamerikkalaispelaajien.

Miten muuten he voisivat perustella pelien jatkamisen, kun samaan aikaan tavallisia tallaajia kehotetaan pysymään kotona ja etäällä muista ihmisistä?

Ja onhan se toki varmasti niin, että voittajajoukkueen kaikki jäsenet tuntevat aidosti samanlaista riemua kuin minkä tahansa muun kauden mestarit, mutta siellä pytyn kääntöpuolella tulee väistämättä olemaan se varjopuoli – tahra, jota ei saa pyyhittyä pois; kun puhutaan kaudesta 2019-2020, tullaan se ikuisesti muistamaan ihan jostain muusta kuin sen kauden Stanley Cup -voittajasta ja se on todella väärin mestarijoukkuetta kohtaan.

Edellä olevaa voi miettiä esimerkiksi näin: jos Toronto Maple Leafs voittaisi vihdoin ja viimein mestaruuden, peräti 53 vuoden mittaisen piinan jälkeen, miten paljon kuulisi huuteluita tyyliin “niin, Maple Leafs tarvitsi koronaviruspandemian voittaakseen”?

Voin kertoa, että paljon.

Jos NHL olisi kyennyt käynnistämään harjoitusleirinsä esimerkiksi toukokuun loppupuolella ja varsinaista kautta oltaisiin päästy jatkamaan kesäkuun alkupuolella, rakastamani englanninkielinen termi “integrity” (jokainen voi katsoa sanakirjasta) olisi säilynyt. Silloin olisin ymmärtänyt sen, että kautta oltaisiin jatkettu jo puhtaasti taloudellistenkin seikkojen vuoksi.

Mutta nyt tässä ollaan saavutettu tilanne, jossa peli on yksinkertaisesti vihellettävä poikki ja NHL:n on nieltävä tappionsa: vaikka se tarkoittaisikin sitä, että muutama tuleva vuosi on sen myötä normaalitilannetta tukalampi, asioita on kyettävä katsomaan pidemmälle ja ymmärtää itse pelin lahjomattomuuden olevan pitkässä juoksussa paljon tärkeämpää.

Marko Ollonqvist
Toronto

KATSO MYÖS:
Kaikki Liigan pelaajasiirrot kaudelle 2020-21!