Kommentti: Miten kovat ajat Usain Bolt olisikaan juossut ilman leikkausta?

Miten kovat ajat Usain Bolt olisikaan juossut 100 ja 200 metrillä ilman Berliinin MM-kisojen alla suoritettua leikkausta tai ylipäätään…

Elettiin vuotta 2009.

Berliinin olympiastadion oli kuin pedattu Usain Boltin dominoinnille.

Jamaikalainen pikajuoksijasuuruus oli elämänsä kovimmassa kunnossa, eikä häntä kyennyt pysäyttämään kukaan tai mikään.

Ensiksi hän tykitti 100 metrin sileällä uudeksi maailmanennätykseksi 9.58 ja samoissa kisoissa hän laittoi 200 metrin maailmanennätyksen uusiksi ajalla 19.19.

Mutta olisiko Bolt kyennyt johonkin vielä maagisempaan, mikäli hän ei olisi joutunut leikkaushoitoa vaatineeseen autokolariin saman vuoden huhtikuussa, noin neljä kuukautta ennen näitä unohtumattomia MM-kisoja?

Vaikka hän olikin Berliinissä kovemmassa kunnossa kuin koskaan, kuten hän on itsekin uransa jälkeen sanonut, on päivänselvää, että tuo loukkaantuminen ei voinut olla näkymättä.

Oman ylivoimaisuutensa vanki

Ylipäätään Usain Boltin uralta jäi paljon jossiteltavaa ja tuo kausi 2009 on vain yksi niistä jossittelun kohteista.

Kun Bolt kellotti edellä mainitut maailmanennätykset, oli hänellä ikää vasta hieman vajaat 23 vuotta. Toisin sanojen paukkuja entistä kovempaan kuntoon olisi ollut olemassa, mutta Bolt ei koskaan yltänyt enää juoksijana samalle tasolle.

Bolt olikin tietyllä tapaa oman ylivoimaisuutensa vanki.

Häntä ei koskaan tunnettu minään superkovana harjoittelijana, joka olisi lähtenyt jokaisista treeneistä veren maku suussaan.

Kun hän samaan aikaan kykeni uskomattomilla luontaisilla kyvyillään ja poikkeuksellisella fysiikallaan niin sanotusti hölkkäämään lähes puolet kisasuorituksistaan ja silti voittamaan sekä kuusi henkilökohtaisten matkojen olympiakultaa että seitsemän MM-kultaa, häneltä puuttui motivaation lähde.

Hän oli jo Berliinissä yltänyt täysin omille sekunti- tai ainakin kymmenysluvuille ja pikajuoksun historiankirjoissa oli käännetty täysin uusi sivu.

Itseään vastaan kilpaileminen ei ollut Boltille tarpeeksi ja se näkyi tuosta maagisesta vuodesta 2009 eteenpäin – aina siihen hetkeen, kun hän päätti urheilu-uransa pettymyksellisiin vuoden 2017 MM-kisoihin Lontoossa, missä hän jäi 100 metrillä pronssille ja loukkaantui kesken 4 x 100 metrin viestijuoksun.

Pelkästään paremmissa olosuhteissa 9.45!

Olen huomannut monesti miettiväni, miten paljon kovemmat ajat Usain Bolt olisi voinut juosta sekä 100 metrin että 200 metrin matkoilla.

Ennustajaksi tässä on mahdotonta ruveta, mutta se on päivänselvää, että tällä jamaikalaisella supertähdellä oli kaikki eväät nitistää 100 metrin matkalla ainakin kymmenyksen verran maailmanennätysajastaan ja tykittää 200 metriä kirjaimellisesti uusille sekuntiluvuille.

Edellä mainittuihin olisi riittänyt jo pelkästään tekniikan korjaaminen, kuten juoksijalegenda Michael Johnson totesi BBC:lle Boltin aktiiviuran aikana.

“Teknisesti hän ei ole paras. Teknisesti hän on ikään kuin joka paikassa. Hänellä ei ole juoksussaan sivusuuntaista vakautta, joten hän keinuu puolelta toiselle. Hänen lähtönsä ovat puolestaan hapuilevia.”

Jos haluaa saada paremman kopin siitä, miten epäpuhdas Boltin tekniikka oli, kannattaa katsoa juoksuja, joissa Boltilla oli vastassaan maanmies Asafa Powell; sprinttijuoksujen johtavana asiantuntijana pidettävä Peter Weyand, kun on kertonut Powellin juoksutekniikan hiponeen täydellisyyttä.

Ja sitten täytyy muistaa myös olosuhteet – Bolt, kun juoksi molemmat maailmanennätyksensä vastatuuleen.

Arvostetussa Cambridgen yliopistossa työskentelevä fyysikko ja matemaatikko John D. Barrow on kertonut, että pelkästään täydelliset juoksuolosuhteet olisivat siivittäneet Boltin juoksemaan 100 metriä aikaan 9.45.

Kun tähän olisi lyöty rinnalle paremmat reaktioajat, kohentunut tekniikka ja kisojen juokseminen aidosti loppuun saakka, Bolt olisi voinut tarjota meille urheilun ystäville jotain sellaista, mitä olisi ollut lähestulkoon mahdotonta käsittää.

Mutta saavuttiko Bolt sittenkin sen lähes maksimaalisen huippunsa?

Vaikka kaikki tekstissä esitetyt näkemykset puoltavat sitä, että Usain Boltilla oli olemassa kaikki rahkeet aikoihin, joita ei välttämättä olisi rikottu koskaan, jamaikalaisen ympärillä käydyissä keskusteluissa unohtuu usein yksi seikka, joka oli kenties se Boltin suurin vahvuus: rentous.

Voidaan siis ajatella, että Bolt olisi voinut kovemmalla harjoittelulla ja paremmalla tekniikalla yltää tähtitieteellisiin aikoihin, mutta olisiko se taas verottanut sitä henkistä vahvuutta ja ennen kaikkea rentoutta niin paljon, ettei hän olisi koskaan yltänyt lähellekään maksimaalista huippuaan?

Bolt, kun olisi ollut siinä tapauksessa täysin eri ihminen ja lisäksi hän olisi vienyt kroppansa äärimmilleen, mikä taas olisi nostanut loukkaantumisriskiä melkoisesti.

Edellä mainitulla linjalla on muun muassa The Sports Gene -kirjassaan David Epstein, joka uskoo Boltin yltäneen ainakin lähelle parasta mahdollista tasoaan.

“En usko, että hän pitää treenaamisesta yhtä paljon kuin vieressä olevat kaverit, mutta se on hyvä asia.”

Mutta oli asioiden laita sitten mikä tahansa, on päivänselvää, että joka tapauksessa Boltilla olisi ollut eväät nähtyä kovempiin noteerauksiin – ihan vain jo olosuhteiden puolesta.

Valitettavasti me emme saa koskaan tietää, miten lujaa hän olisi juossut täydellisissä olosuhteissa, täydellisen startin jälkeen ja täydellisellä huippuunsa hiotulla tekniikalla.

Marko Ollonqvist
Toronto

KATSO MYÖS:
Kaikki Liigan pelaajasiirrot kaudelle 2020-21!