Kommentti: Muistatko, kun Lasse Virénin harjoitusmatkoja kutsuttiin rahanhukaksi?

Muistako, kun suomalaisen yleisurheilun kaikkien aikojen kestävyysjuoksijoihin kuuluvan Lasse Virénin harjoitusmatkoja kutsuttiin rahanhukaksi? Kutsuttaisiinko enää?

Vuoden 2019 yleisurheilun MM-kisat käynnistyivät eilen Qatarin Dohassa.

Suomalaisittain tulokset eivät olleet ennen yön suorituksia kovinkaan mairittelevia, mutta maratonilla ilme muuttui huomattavasti positiivisemmaksi, kun Anne-Mari Hyryläinen sijoittui 19:nneksi, ollen eurooppalaisittain viidenneksi kovimman ajan noteerannut kisaaja.

Kyseessä oli erinomainen suoritus, kun otetaan huomioon äärimmäiset olosuhteet: kisaan lähteneistä 70 juoksijasta maaliin saapui ainoastaan 40 ja useat mitalikamppailuun povatut urheilijat joutuivat jättämään leikin kesken. Eikä se varmaan kaukana ollut Hyryläiselläkään, kun koko kisan alku meni vessassa ramppaamiseen.

Mutta.

Se väsynyt lässytys käynnistyi Suomessa kuitenkin välittömästi ja sana kisaturisti alkoi esiintymään sosiaalisessa mediassa useammin kuin laki sallii.

Kisaturisti-sanan ohella kotisohvallaan kisoja makkaranpala kädessään ihmettelevät penkkiurheilijat alkoivat huudella myös hukatuista veroeuroista, hiilijalanjäljestä ja ties mistä.

Ja kyllä, tuo huutelu ulottui jopa Hyryläiseen, joka pääsi niin ikään tähän kisaturistien vuosi vuodelta kasvavaan joukkoon.

Ilmeisesti se, että olet omassa lajissasi maailman Top 20:ssa ei riitä.

Toki samaan aikaan jääkiekon SM-liigassa kolmosketjun laiturina pelaava kaveri, joka on maailmanlaajuisesti erittäin pienessä lajissa ehkä siellä Top 10 000:ssä, on maailman kovin jätkä, kun kiekko kimpoaa hänen pohkeestaan finaalisarjan ratkaisevassa ottelussa maaliin ja Suomen mestaruus ratkeaa siihen.

Siinä ei paljon hiilijalanjäljestä ja veroeuroista puhuta.

***

Kun suomalainen urheilija epäonnistuu, lokaa tulee niskaan joka suunnalta ja taas päinvastaisessa tilanteessa selkääntaputtelijoita sekä “minä uskoin sinuun aina” -hännystelijöitä riittää jonoksi saakka. Ja nämä ovat niitä samoja kavereita, jotka vielä hetki sitten huutelivat niistä hukatuista veroeuroista.

Nyt nämä yleisurheilun MM-kisoihin lähetetyt suomalaisurheilijat ovat samassa tilanteessa. Jos epäonnistut, on sinuun turhaan hukattu rahaa ja hiilijalanjälkikin on päässyt aivan turhaan kasvamaan. Jos onnistut, olet koko kansan sankari.

Sankarin ja antisankarin raja on häilyvä.

Vaan mennäänpä ajassa taaksepäin ja otetaanpa hieman erilainen näkökulma näihin hukattuihin verorahoihin ja kisaturisteihin.

Jos kansa olisi saanut päättää, meillä ei mitä todennäköisimmin olisi sellaista yleisurheilulegendaa kuin Lasse Virén.

Vuonna 1970 Virén harjoitteli Pohjois-Amerikassa, pääasiassa asfaltilla. Suomeen palattuaan Virénillä oli vaikeuksia saada lihaksiaan toimimaan, kiitos kovalla pinnalla Atlantin toisella puolen suoritetun harjoittelun.

Kilpailut sujuivat huonosti ja Virénin harjoittelua Pohjois-Amerikassa kutsuttiin kansan toimesta rahanhukaksi.

Kahden seuraavan vuoden aikana meteli kasvoi entisestään.

Vuonna 1971 Virén lähetettiin Kanariansaarille kolmen viikon leiritykseen ja EM-kisoissa lopputuloksena oli 17:s sija 10 000 metrillä ja seitsemäs sija 5 000 metrillä, kovista puheista huolimatta. Seuraavalla harjoituskaudella reissujen määrä ulkomaille vain kasvoi.

Mutta sitten rävähti.

Münchenin olympialaisissa, vuonna 1972, Virén teki ehkä kaikkien aikojen kovimman suomalaisurheilusuorituksen koskaan. Hän kaatui 10 000 metrin olympiafinaalissa, nousi ylös ja juoksi maaliin lopulta olympiavoittajana, silloisella maailmanennätysajalla 27.38,4. Olympialaiset huipentuivat toiseen olympiakultaan, joka tuli 5 000 metrin matkalla.

Antisankarista oli tullut sankari. Ja niitä selkääntaputtelijoita riitti.

Kun vielä vuoden 1976 olympialaisista, Montrealista, Virén palasi tuplamestarina, ja sen myötä nelinkertaisena olympiavoittajana, sinetöi Virén asemansa Paavo Nurmen rinnalla.

***

Kukaan ei ole seppä syntyessään.

Lähes poikkeuksetta jokainen maailman huipulle noussut urheilija on ollut jossain vaiheessa uraansa kansan silmissä kisaturisti.

Mutta olisiko status tuosta kisaturistista mestariksi – antisankarista sankariksi – muuttunut koskaan, jos ulkomaanleirit olisi jätetty väliin ja ylipäätään urheilijaa ei olisi lähetetty arvokisoihin?

Sen sijaan, että Lasse Virénin juoksua esitellään yhä uusille sukupolville, olisiko hän vain yksi muiden joukossa, jos kansa olisi saanut tahtonsa läpi?

Sitä voi jokainen miettiä itse.

Tämän tekstin tarkoituksena ei ole suinkaan väittää, että jokaisella suomalaisella arvokisakävijällä olisi ollut tai tulee olemaan yhtä satumainen tarina kuin Virénillä, mutta näiden tarinoiden syntyminen ei olisi mahdollista ilman näitä “turistimatkoja”.

Minulla onkin kehotus:

Seuraavan kerran, kun näet suomalaisen arvokisakävijän alisuorittavan tai epäonnistuvan, kannattaa miettiä kaksi kertaa, ennen kuin alat näppäimet sauhuten pauhata sosiaalisessa mediassa kisaturisteista ja veroeuroista.

Ja, jos sitten käy niin, että annat näppäimistön sauhuta ja tämä suomalaisurheilija sattuukin tuomaan tulevaisuudessa mitalin mukanaan tai suoriutuu muuten erinomaisesti lähtökohtiin nähden, älä edes ajattele suuntaavasi sinne lentokentälle taputtamaan selkään ja kertomaan tarinoita, miten aina uskoit häneen.

Et uskonut.

Marko Ollonqvist
Toronto

Lue myös:
NHL vapaat pelaajamarkkinat ja pelaajasiirrot 2019